Neljä Euroopan parlamentin vihreää jäsentä, Heidi Hautala, Benedek Jávor (Unkari), Michèle Rivasi (Ranska) ja Bart Staes (Belgia), ovat pyytäneet Euroopan unionin tuomioistuinta ratkaisemaan, täytyykö Euroopan elintarviketoimisto EFSAn julkistaa meppien maaliskuussa 2016 pyytämät tutkimukset glyfosaatin turvallisuudesta.

Glyfosaatti on maailman käytetyin torjunta-aine, jonka käyttö on  Suomessa viisinkertaistunut parissakymmenessä vuodessa. Glyfosaatin turvallisuudesta on julkaistu ristiriitaista tutkimustietoa. Maailman terveysjärjestön alainen syöpätutkimusvirasto IARC varoitti julkisiin tutkimuksiin perustuen vuonna 2015, että glyfosaatti on mahdollisesti ihmisille syöpävaarallinen. Myöhemmin samana vuonna EFSA ilmoitti, että se ei ole karsinogeeni.

Kun Euroopan parlamentti ja joukko jäsenmaita asettuivat poikkiteloin komission aikeille myöntää glyfosaatille jatkolupa, komissio hankki syöpävaarallisuudesta myös Euroopan kemikaalivirasto ECHAn lausunnon, joka vahvisti maaliskuussa EFSAn kannan.

– Pyysimme EFSAa julkistamaan tutkimukset, joihin sen arviot perustuivat, jotta tutkijat pystyisivät arvioimaan niiden luotettavuutta. Virasto vastasi meppien asiakirjapyyntöön toimittamalla tutkimusmateriaalista osan. Se oli kuitenkin poistanut kohdat, jotka ovat ratkaisevia tutkimuksen luotettavuuden arvioinnille vedoten tutkimusten toimeksiantajayritysten liikesalaisuuksiin, Hautala sanoo.

– Århusin sopimus vaatii viranomaisia julkistamaan ympäristölle merkittävän tiedon, jonka pohjalta päätöksiä tehdään. Lisäksi EU:n avoimuusasetuksen mukaan on julkistettava taloudellisia etuja koskevat tiedot, jos ”ylivoimainen yleinen etu” sitä edellyttää, Hautala toteaa.

– Haluamme saada oikeuden yksiselitteisen päätöksen siitä, mitkä tutkimukset on julkistettava ja missä kulkee liikesalaisuuksien raja. EFSA tekee hyvää työtä ja lisäisi varmasti läpinäkyvyyttä itsekin. Nyt se kokee olevansa puristuksissa jättiyritys Monsanton ja meidän välissä, Hautala sanoo.

– Tämä on merkittävä ennakkotapaus siitä, onko kansalaisilla oikeus saada tietää, minkä tutkimustiedon nojalla EU tekee ympäristöä ja terveyttä koskevia päätöksiä. Lopullisena tavoitteenamme on muuttaa lainsäädäntöä siten, että torjunta-aineiden luvat perustuvat kokonaan julkiseen tietoon, jolloin ne ovat tutkijayhteisön vapaasti arvioitavissa.