Tulin valtiopäivien avajaisiin suoraan Brysselistä, jossa olin hävittänyt
kahdeksan vuoden aikana kertyneitä paperivuoria noin sadan kilon tuntivauhtia.
Kirkkoon en ehtinyt, mutta valtakirjani sai Jumalan poikkeuksellisen siunauksen
kierrettyään oikeuskanslerin salkussa avajaisjumalanpalveluksen kautta
eduskuntaan. Saatuani arvokkaan paperin haltuuni ehdin hetkeä ennen presidentin
puhetta ilmoittaa puhemies Anneli Jäätteenmäelle, että otan vastaan
kansanedustajan tehtävän välittömästi.[:]
Torstaina Brysselistä tuli soitto, että Euroopan parlamentin puhemies Pat Cox
oli unohtanut antaa eroilmoitukseni sihteerilleen. Kopio oli onneksi tallessa
salkussani. Faksini kiidätettiin suoraan täysistuntoon, jossa puhemies ilmoitti
erostani. Tätä kirjoittaessani olen juuri onnellisesti vapautunut kahden
parlamentin loukusta.
Valtiollisessa elämässä noudatetaan näinä päivinä aivan erityistä
varovaisuusperiaatetta. Presidentti Tarja Halonen sanoi valtiopäivien
avajaispuheessaan oikeusoppineiden pitävän Irakin sotaa laittomana, mutta
lisäsi varmuuden vuoksi, että jokunen asiantuntija on toistakin mieltä.
Kyllä hän taisi korostaa sodan laittomuutta, harvinaisen diplomaattisin
sanakääntein vain. Samalla merkki- ja elekielellä puhemies otti arvonannolla
vastaan presidentin halun toimia yhteistyössä eduskunnan ja sen luottamusta
nauttivan hallituksen kanssa.
Alkavia hallitusneuvotteluja leimaa tietoisuus siitä, että monia syvällekäyviä
muutoksia ei Suomessa enää voi lykätä. Mitään jättileikkauksia ei ole
odotettavissa kuten vuonna 1995, mutta hauskanpitoa ei poliitikoille ole
luvassa. Vaalipuheista on oltava jäljellä sen verran, että hallitusohjelman
ydin kirjoitetaan työttömyyden voittamisesta.
Pitkäaikaistyöttömyys on inhimillinen tragedia, joka syö tutkimusten mukaan
ihmisen työkyvyn keskimäärin viidessä vuodessa. Sen hoitaminen sitoo koko
valtiontalouden liikkumavaran, jota tarvitaan kipeästi muun muassa
opiskelijoiden ja köyhien lapsiperheiden tilanteen kohentamiseen.
Hallitusneuvottelijat saavat haasteita useammastakin näinä päivinä
julkaistavasta selvityksestä, joista eniten kauhua on herättänyt ns. Sailaksen
paperi.
On helppo yhtyä Sailaksen työryhmän näkemykseen, että työllisyysaste pitää
saada nostettua 75 prosenttiin. Muutoin on hyvinvointiyhteiskunnalle ja
julkisille palveluille jätettävä lopulliset jäähyväiset, kun väestö vielä
vanhenee kaiken aikaa ja veronmaksajat käyvät vähiin. Keinoista ollaan varmaan
ankarasti eri mieltä.
Useammallakin taholla, mm. Kuntaliitossa suunnitellaan juuri nyt pienten lasten
subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkamista, vaikka juuri se tekee naisille
mahdolliseksi käydä töissä. Sailaksen paperiin on muuten otettu mukaan odotettu
tasa-arvouudistus: vanhemmuuden kustannukset on vihdoin jaettava tasan kaikkien
työnantajien kesken. Tähän asti uudistukset ovat kaatuneet pääomavaltaisten
alojen vastustukseen. Alas paperikoneiden ylivalta!
Työttömyyden hoito vaatii ennen kaikkea uusia työpaikkoja. Parhaat
mahdollisuudet ovat palvelualoilla, joilla puhutaan ehkä sadankin tuhannen
työpaikan tyhjiöstä. Jokaisessa suomalaisessa asuu pieni itsepalvelija, joka on
oppinut kiltisti jonottamaan tarjoilulinjalla ja kantamaan itse tarjottimensa
kahvihetken päätyttyä telineeseen – ja sietämään kaikesta huolimatta kaupungin
ehkä korkeimpia hintoja.
Palvelujen arvonlisäveroa ja työnantajamaksuja on alennettava ja kotiin
palkattavan työn verovähennyksiä lisättävä. Lyhytaikaisen työn vastaanottaminen
ei ole vieläkään työttömälle kannattavaa, mihin on tultava muutos.
Talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa pitää nyt malttaa tarkastella
kokonaisuutena. Tietoisuus valtiontalouden vähäisestä liikkumavarasta voi
johtaa parhaimmillaan siihen, että osataan välttää “säästä nyt, maksa
myöhemmin” -periaatetta, olipa sitten kyse lastensuojelusta, huumeiden uhrien
hoitamisesta tai kouluavustajista.
Hintalapuista kiistellessä pitää olla laaja käsitys kunkin päätöksen
vaikutuksista. Ongelmien ennaltaehkäiseminen kannattaa varmasti. Kokonaan
ilmaisten uudistusten joukosta poimisin kansalaisten kaikinpuolisen
osallistamisen päätöksentekoon, koska se loisi myönteistä kansalaistuntoa ja
tulevaisuudenuskoa. Ilman niitä Suomi ei nouse suosta.
Heidi Hautala
kansanedustaja (vihr).
