”Mieti virolaista kahden lapsen yksinhuoltajaäitiä, Tiiaa, joka on pankissa töissä. Hänellä on asuntolaina, kaksi lasta ja kaikki tukiverkostot Virossa. Tiia saa tietoonsa järkyttäviä väärinkäytöksiä pankin sisällä. Mitä hän voi tehdä? Jos hän raportoi, hän riskeeraa työpaikkansa ja kaikki tulevatkin työpaikkansa rahoitussektorilla. Pankki saattaa haastaa hänet oikeuteen. Tiialla ei ole mahdollisuutta muuttaa kotimaastaan pois. Hänen on edelleen maksettava asuntolainaansa ja elätettävä kaksi lastaan: hän ei voi raportoida näkemästään.”
Tarinan kertoi tänään Euroopan parlamentissa Danske Bankissa töissä ollut Howard Wilkinson, joka on itse joutunut myrskyn keskellä paljastettuaan tietoja virolaisen tytäryhtiön sisäisistä väärinkäytöksistä ja korruptiosta. Viron-yksikön asiakkaina oli rikollisia venäläistahoja, ja likaista rahaa pestiin puhtaaksi niin Euroopan kuin Yhdysvaltojen kautta.
Wilkinsonille luvattiin korkealta taholta, että asiaan puututaan, ja hän uskoi lupaukseen jättäessään pankin vuonna 2014. Pankki ei kuitenkaan ryhtynyt toimeen. Myöhemmin rahanpesuvyyhti alkoi paljastua, ja lopulta Wilkinsonin nimi julkaistiin lehdistössä vasten hänen tahtoaan.
Tapaus osoittaa selvästi, että ongelma ylittää maiden rajat. Rahanpesutapauksessa on epäilty myös yhteyksiä Suomesta myytyyn Sampopankkiin. Käsienpesun sijaan EU-maiden on nyt pikaisesti yhtenäistettävä rahoitusalan sääntöjä tiukimpien periaatteiden mukaisesti.
“Tässä ei ole kyse minusta, vaan kyse on muista,” totesi Wilkinson, joka uskoo että hänen lähtökohtansa tuoda asioita julki olivat paremmat kuin monella muulla. Hän toivoo, että lakeja yhtenäistetään ja muutetaan niin, että myös hänen tarinansa kuvitteellinen henkilö, Tiia, uskaltaisi tuoda väärinkäytöksiä julki. Tällä hetkellä väärinkäytösten paljastajille korvataan usein vain ”heille aiheutuneet haitat ja kärsimykset”. Tosiasiassa heille ei pitäisi aiheutua kärsimystä alkuunkaan.
Väärinkäytösten ilmiantajia tarvitaan: arvion mukaan vain 8% väärinkäytöksistä paljastuu virallisia reittejä, loput tiedot tulevat rohkeilta yksittäisiltä väärinkäytösten vuotajilta, jotka uskaltavat puhaltaa pelin seis. Ilmiantajilla on oltava raportointikanavia käytössään ja heille on luvattava anonymiteetti. Heitä on tuettava kaikin tavoin, ja juuri siihen eilen parlamentissa äänestetyllä direktiiviluonnoksella ensimmäistä kertaa pyritään.
