Komissiota kokoava Jean-Claude Juncker julkisti ehdotuksensa tänään keskipäivällä. Jyrki Kataiselle on tulossa keskeinen tehtävä, mutta hänen on nyt syytä kaikin keinoin osoittaa parlamentille, että hänessä on budjettikurin vaalijan lisäksi ymmärrystä sille, että lisää säästämällä ei Eurooppaa nosteta kasvuun. Suosittelen, että hän esittäytyy jatkossa myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteiskuntarauhan puolustajana – onhan hän kokenut Pohjoismaan entinen pääministeri.
On huolestuttavaa, että ilmasto- ja energiapolitiikka halutaan yhdistää saman komissaarin johdettavaksi. On enemmän kuin todennäköistä, että Espanjan Miguel Arias Canete pyrkii häivyttämään EU:n edelläkävijän asemaa globaalissa ilmastopolitiikassa. Ja kun ympäristö ja kalastus yhdistetään, veikkaanpa, että tästä fuusiosta hyötyvät kalastajat hupenevien kalakantojen kustannuksella.
Jatkossa on varmistettava, että komissaariksi ei päädy ketään, jolla on eturistiriitoja ja epäilyttäviä intressejä. Brittikonservatiivi Jonathan Hillin esittäminen vastaamaan rahoitusmarkkinoista oikeuttaa kysymään, miksi pukki pannaan vahtimaan kaalimaata. Voittaja on Lontoon City. Veroparatiisien vastainen taistelu vaikeutuu varmasti.
Kreikkalaisen nimittäminen vastaamaan maahanmuutosta ja sisäasioista on myös melko ironista. Kreikka on varoittava esimerkki siitä, miten maahanmuuttoa ei pidä hoitaa. Kreikka on viimeisen kymmenen vuoden aikana tunnettu heikoimmasta pakolaisten vastaanottojärjestelmästään.
Tasa-arvon kannalta ehdotettu kokoonpano on surkea. Juncker onnistui vakuuttamaan muutaman jäsenmaan siitä, että Euroopan parlamentti tuskin hyväksyy hänen komissiotaan, ellei naisia ole huomattavasti enemmän. Lopputuloksena ehdokkaista kuitenkin vain alle kolmannes on naisia. Suomi kuuluu selvästikin niihin jäsenvaltioihin, jotka ovat onnistuneet katsomaan ujosti toisaalle. Suomi on toivonut, että kukaan ei huomaisi, että tasa-arvon mallimaa ei 20 vuoden aikana ole noudattanut omia periaatteitaan.
