Eilen illalla olin mukana Strasbourgin kaupungin järjestämässä paneelikeskustelussa, jossa Saharov-palkittumme olivat kunniavieraina. Yllättäen huomasin, että Valko-Venäjän oppositiojohtaja Aljaksandr Milinkevitš oli tullut seuraamaan keskusteluamme.[:] Parlamentti nimittäin käsitteli eilen täysistunnossaan Valko-Venäjää.  Illan Saharov-vastaanotolla sain tilaisuuden keskustella hänen kanssaan vielä kahden kesken. Toivon voivani vierailla Minskissä lähikuukausina ja näin antaa tukeni ihmisoikeuksien ja demokratian puolustajille.

Parlamentin keskustelun taustalla on neuvoston päätös marraskuussa jatkaa joitain rajoitustoimenpiteitä liittyen esimerkiksi tiettyjen henkilöiden matkustusrajoituksiin. Neuvosto kuitenkin tunnisti mahdollisuuden uuteen dialogiin tarkoituksena edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

Valko-Venäjän ihmisoikeustilanne on edelleen huono. Paljon tehtävää liittyy muun muassa yhdistymisen, median ja sananvapauteen. On kestämätöntä, että maassa on edelleen käytössä kuolemanrangaistus.

Rajoituksia ei tulisi siis missään nimessä poistaa ennen kuin Valko-Venäjä tekee merkittäviä uudistuksia. Kansalaisjärjestöjen toiminnan tulisi olla vapaata ja vaalilaki on uudistettava ETYJ:n suositusten mukaan. Kuitenkin jos vaaditut uudistukset tehdään, voidaan vuonna 1997 jäädytettyyn kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen palata. Ehkä Valko-Venäjä voisi joskus olla jopa EU:n jäsen, mutta tähän on hyvin pitkä matka.

Tärkeintä olisi kannustaa valkovenäläisiä ja EU:n kansalaisia vuoropuheluun, mitä viisumihelpotukset valkovenäläisille voisivat edistää. Toivon myös unionin ja Valko-Venäjän edustajien välisen yhteistyöelimen Euronestin edistävän aitoa vuoropuhelua. Ei ole mitään syytä jättää oppositiota tästä ulkopuolelle.

Tehtävää ei kuitenkaan ole vain Valko-Venäjällä. Tänään parlamentin hyväksymässä päätöslauselmassa muistutetaan siitä, että EU:n jäsenvaltioiden edustajien pitää toimia yhtenäisesti suhteessa Valko-Venäjään, kuten suhteessa muihinkin ihmisoikeusongelmien kanssa painiviin maihin.

On kestämätöntä, että Italian pääministeri Berlusconi ei vierailullaan Valko-Venäjällä laisinkaan tavannut oppositiota. Tämä pitkään aikaan ensimmäinen maassa vieraillut läntisen Euroopan valtion johtaja legitimoi jopa Lukashenkon valtaan nousun kehumalla vaalien onnistumista. Vihreät halusivat mainita tapauksen päätöslauselmassa, mutta muut jänistivät, eivätkä halunneet osoitella Berlusconia sormella.