Prostituutio ja siihen liittyvä ihmiskauppa ovat kansainvälisiä ilmiöitä, joita vastaan ei voi taistella maiden rajojen sisällä, kuten Lukas Moodyssonin järkyttävä elokuva Lilja 4-ever osoittaa kuvatessaan, miten helposti nuori, ahtaalla oleva nainen joutuu Baltian maista ihmiskauppiaan kynsiin ja päätyy sutenöörin vangiksi vaikkapa Ruotsiin. [:]
Suhtautuminen prostituutioon vaihtelee suuresti maasta toiseen, samoin tapa, jolla sitä säädellään. Järjestin yhdessä belgialaisten kollegojeni Patsy Sörensenin ja Nelly Maesin kanssa 3.2. seminaarin, jossa koetimme etsiä hyviä säätelymuotoja. Olin kutsunut Ruotsin tasa-arvoministeri Margareta Winbergin erityisavustajan Gunilla Ekbergin puhumaan Ruotsin mallista ja Leena Ruusuvuoren (Stakesista) kertomaan siitä Suomessa käytävästä keskustelusta, jossa väitellään tarpeesta kriminalisoida seksin ostaminen. Varsinkaan hollantilaiset eivät vakuuttuneet kuulemansa perusteella. Paikalla oleva poliisiviranomainen korosti, että lainsäätäjän on tehtävä tietoinen päätös siitä, mihin rikollisuuden muotoon he keskittävät voimavaransa. Hän oli huomattavan skeptinen lain valvonnan osalta, mikä vasta-argumentti on esitetty Suomessakin.
Kävi kuitenkin hyvin selvästi ilmi, että Ruotsin mallilla on omassa maassa vahva tuki. Mielenkiintoista on myös, että yli 2000 eurooppalaisen naisjärjestön European Women’s Lobby EWL kannattaa seksin oston kriminalisointia. Tulkitsen tätä niin, että se on feministinen reaktio kaikenkattavaa seksuaalisuuden vyöryä ja kaupallistamista vastaan.
Hollantilaiset ihmiskaupan tutkijat kertoivat, että prostituution laillistaminenkaan ei ole poistanut rikollisuutta eikä ongelmia. Eniten kärsivät maassa laittomasti oleskelevat prostituoidut, joiden auttamiseksi on vain vähän keinoja. He esittivät myös purevaa kritiikkiä sitä kohtaan, että ruotsalaiset seksin ostajat siirtävät ongelmaa Ruotsin rajojen ulkopuolelle esimerkiksi Baltian maihin – ja Suomeenkin, suomalaiset puolestaan Viroon.
Hollannissa prostituutiosta keskustellaan kuin kampaajan palveluista. Koska aletaan vaatia seksipalveluja mukaan kansainvälistä palvelukauppaa vapauttavaan GATS-sopimukseen, ja vieläpä reiluja pelisääntöjä niille? EI kiitos… Skandinavian melko feministisessä ilmapiirissä on paikallaan käydä kunnon keskustelu seksin oston kriminalisoimisesta välittämättä siitä, että Keski-Euroopassa suhtautuminen on nuivaa. Kannatan Ruotsin mallia, jos se oikeasti vähentää prostituutiota ilman, että ongelmat painuvat maan alle.
Tapaamani asiantuntijat eivät usko prostituution yhteiseen säätelymalliin. He korostavat, että kansainvälisin toimin on pystyttävä vaikuttamaan prostituution ja ihmiskaupan eniten ihmisarvoa alentaviin muotoihin. Poliisiyhteistyö on avainasemassa, samoin kansainväliset sopimukset, jotka kieltävät pakkotyön.
