Kolumni Voima-lehdessä 6.9.2010
Hallitus ja eduskunta ovat ottamassa kantaa EU:n komission esitykseen sallia kansalliset kiellot ja rajoitukset geenimuunneltujen kasvien viljelylle. Esitys oli pitkällisen kädenväännön tulos.[:] Useat maat ovat alusta asti suhtautuneet geenimuunteluun torjuvasti ja käyttäneet hyväkseen kaikki keinot kieltää uusien gmo-lajikkeiden hyväksyminen ja viljely. Pahimpia vastarannan kiiskiä ovat olleet Itävalta, Luxemburg ja Italia.
Kiistat ovat edenneet EU-tuomioistuimeen, joka ei ole katsonut näitä kieltoja hyvällä, koska niiden tulisi perustua uuteen tietoon kyseisten kasvien ympäristölle ja terveydelle aiheuttavista vaaroista. Kun lajikkeet on yksi kerrallaan EU:ssa hyväksytty, jäsenmaat eivät ole kertaakaan onnistuneet vetoamaan tähän mahdollisuuteen.
Jossain vaiheessa EU:ssa päätettiin laittaa kaikki gmo-kasvien ja tuotteiden hyväksymismenettelyt jäähylle. Aggressiivisesti geeniviljelyä harjoittavat valtiot, muun muassa Yhdysvallat ja Argentiina, alkoivat painostaa EU:ta WTO:n kautta. Komission oli taivuttava ja luovuttava tästä niin sanotusta moratoriosta. Samalla hyväksymisehtoja tiukennettiin. Muun muassa säädettiin, että kunkin jäsenmaan tulee laatia määräykset gmo-viljelmien “rinnakkaiselosta” tavanomaisten viljelysten kanssa. Rinnakkaiselolaissa gmo-viljelijöille asetetaan vastuu kasvien leviämisestä muille viljelmille.
Kuluttajien epäluulo on edelleen syvää. Myös entistä tiukempia merkintävaatimuksia vaaditaan. Ikävä kyllä EU:ssa ei ole onnistuttu viemään läpi merkintävaatimusta gmo-rehulla kasvatetuille meijeri- ja lihatuotteille.
Komissio on nyt kuitenkin joutunut toteamaan, että jotkut jäsenmaat eivät luovu vastustuksestaan. Niinpä se esittää, että jäsenvaltiot voisivat halutessaan rajoittaa tai jopa kokonaan kieltää gmo-viljelyn alueellaan. Komissio siis ilmoittaa, että politiikka ja vapaa harkinta saavat palata gmo-viljelyyn.
Tämä on tärkeä mahdollisuus, sillä sitten WTO:n perustamisen vuodesta 1995 demokraattisesti valittujen poliittisten elinten kädet ovat olleet sidottuja. Vapaakauppaa voi rajoittaa ainoastaan erittäin pätevillä tieteellisillä perusteilla ja kaikki muu on vain protektionismia.
Suomessa hallitus suhtautuu esitykseen myönteisesti ja toivottavasti tämä kanta vain vahvistuu eduskunnassa. Suomen tulisi ilman muuta myös ilmoittaa, että se aikoo itse tarttua tähän mahdollisuuteen. Suomen maataloudella ei ole mitään voitettavaa gmo-viljelyssä. Harmeja sen sijaan riittää, kun gmo-lajikkeet ja -tuotteet kaikista rinnakkaiselopyrkimyksistä huolimatta leviävät.
