Nobelin rauhanpalkinto on myönnetty kolmelle rauhaa, ihmisoikeuksia ja kehitystä puolustavalle upealle naiselle: Liberian presidentti Ellen Johnson Sirleafille, rauhanaktivisti Leymah Gboweelle ja toimittaja-ihmisoikeusaktivisti Tawakkul Karmanille. Palkinto on tunnustus sille yhä paremmin ymmärretylle asialle, että rauhan ja turvallisuuden edistäminen vaatii naisten aseman kaikkinaista vahvistamista.[:]Ellen Johnson Sirleaf on kolmesta palkitusta Suomessa tunnetuin. Hän on ansioitunut taloustieteilijä, entinen YK-virkamies ja kansainvälinen naisaktivisti. Liberian presidenttinä Sirleaf on ollut vuodesta 2006. Sirleaf on Afrikan ensimmäinen demokraattisesti valittu naispuolinen valtiojohtaja.

Toinen liberialainen palkittu, Leymah Gbowee, organisoi rauhanliikkeen, joka lopulta johti Liberian toisen sisällissodan päättymiseen. Hän tehnyt myös työtä lapsisotilaiden kuntouttamisen parissa.

Jemeniläinen Tawakkul Karman taas on ollut mukana organisoimassa mielenosoituksia Jemenin hallitusta vastaan. Hän on pitkän linjan toimittaja ja rauhanaktivisti, joka on perustanut Women Journalists Without Chains -ryhmän.

Naisten merkitystä rauhantyölle pitäisi korostaa. Rauhanneuvottelijoista vaivaiset kuusi prosenttia on naisia. Raiskausta käytetään pidäkkeettä aseena Kongossa raivoavissa väkivaltaisuuksissa. Afrikan naiset vastaavat ruoantuotannosta, mutta eivät kaikissa maissa saa edes omistaa tai periä tasavertaisesti. Luonnonkatastrofienkin uhrit ovat valtaosin naisia.

Palkintouutiselle antaa oman sävynsä se, että tänään muistamme myös Anna Politkovskajaa, joka puolusti Tshetshenian sotien uhreja oman henkensä uhraten. En koskaan unohda kuulasta täydenkuun iltaa viisi vuotta sitten murhaa seuraavana iltana 8. lokakuuta 2006, jolloin kolmetuhatta ihmistä kokoontui kynttilöineen Tehtaankadulla.

Nobel-komitean viesti on, että rauhaa ja ihmisoikeuksia puolustavat naiset tarvitsevat maailman tuen ja huomion.

 (Teksti on julkaistu myös Vihreässä blogissa 7.10.2011.)