Neuvoston salailuinto on täysin suhteeton

Euroopan parlamentin jäsen Heidi Hautala (vihr.) oli tiistaina haastettuna Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, kun se jatkoi ministerineuvoston ja Hautalan välisen asiakirjajulkisuutta koskevan kiistan käsittelyä. Oikeus kuuli neuvoston ja sitä puoltavan Espanjan sekä Hautalan ja häntä puoltaneiden Suomen, Tanskan, Ruotsin ja Britannian edustajia. [:] Neuvoston edustaja totesi oikeudessa, ettei neuvosto voi avata mitään “asiakirjojen tukkukauppaa”. Neuvoston mukaan sillä ei ole mitään lakiin perustuvaa velvoitetta harkita asiakirjojen osittaista julkistamista. Neuvosto piti edelleen kiinni väitteestään, jonka mukaan asiakirja muuttuu kokonaan toiseksi asiakirjaksi, jos siitä poistetaan osa. “Neuvosto yrittää puolustaa käsittämätöntä näkemystä, jonka mukaan asiakirja on täysin eri asia kuin sen sisältämä tieto. Tällainen muotoseikkaan nojautuva perustelu antaa sen kuvan, että neuvoston kanta on heikko”, kommentoi Heidi Hautalan suullisen kuulemistilaisuuden jälkeen. Osittaisen asiakirjajulkisuuden käsite on tärkeä, koska se on otettu esiin myös parhaillaan EU-toimielinten käsittelyssä olevan avoimuusasetuksen muotoilussa. Komission alkuperäisessä esityksessä viitattiin suoraan Hautalan voittamaan oikeusjuttuun. Heidi Hautala teki vuonna 1996 ministerineuvostolle kysymyksen unionin asevientiä koskevista kriteereistä. Kävi ilmi, että neuvoston alainen työryhmä oli juuri laatinut kriteerien käytännön soveltamisesta mietinnön ja Hautala pyysi tätä mietintöä luettavakseen. Neuvosto kieltäytyi antamasta sitä ja lopulta Hautala haastoi neuvoston ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen asiakirjan perusteettomasta salaamisesta. Oikeuden mukaan neuvoston olisi pitänyt edes harkita asiakirjan osittaista julkistamista.

Neuvosto ei tyytynyt tähän päätökseen vaan valitti ylempään oikeusistuimeen. Neuvoston edustaja totesi kuulemistilaisuudessa, ettei ole mitään takeita siitä, että asiakirjan osittainen julkistaminen sisällytettäisiin asetuksen lopulliseen muotoiluun. “Tämän oikeusjutun tuloksella on paljon periaatteellista merkitystä. Neuvosto vaatii itselleen täysin suhteetonta oikeutta harkintaan. Jos laajassa asiakirjassa on yksi lause, jonka julkistamista asiakirjajulkisuussäädökset eivät salli, on kohtuutonta, jos koko asiakirja pidetään tämän vuoksi salassa”, arvioi Hautala. Hautalan asianajaja, hollantilainen Onno W. Brouwer korosti suullisessa käsittelyssä, että neuvostolla on lakiin perustuva velvoite harkita osittaista julkistamista. Mikäli näin ei olisi, yksikin pieni lause voisi riittää asiakirjan salaamiseen. Kuten Suomen hallitus, myös Brouwer huomautti, että neuvosto on jo lukuisissa tapauksissa soveltanut osittaista julkistamista. Jotta kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti, neuvoston on suoritettava tämä harkinta jokaisen asiakirjapyynnön osalta. Neuvosto on myös valittanut, että harkintaprosessi aiheuttaisi sille suhteettoman työtaakan. Brouwerin mukaan neuvosto joutuu kuitenkin joka tapauksessa tutkimaan jokaisen asiakirjan erikseen siltä varalta, että siinä on luottamuksellisina pidettäviä aineksia. Hautala oli hyvin tyytyväinen, että monet hänen puolelleen asettuneista hallituksista toivat esiin, että asiakirjajulkisuus on demokraattinen, kansalaisille kuuluva oikeus. Vain julkisuuden avulla kansalaiset voivat kontrolloida päätöksentekijöiden ja hallitusten tekoja. Ei riitä, että hallitukset kontrolloivat hallituksia.

Facebook
Twitter
WhatsApp