Olin aktiiviosallistujana Maailman sosiaalifoorumissa erilaisissa tapahtumissa, joista useimmissa joko suoraan tai välillisesti KEPAn nimissä. Jotkut tehtävät liittyivät myös toimintaani Suomen Vasudhaiva Kutumbakamissa tai Euroopan vihreissä.[:]
17.1. pidettiin ILOn ja sen sosiaalisen kehityksen maailmankomission (ns. Halosen komission) paneelikeskustelu “The Social Dimension of Globalization for People”, johon minut oli kutsuttu Helsinki-prosessin erään asiantuntijatyöryhmän jäsenenä. Keskustelijat olivat enimmäkseen Halosen komission jäseniä, mm. YK:n vuosituhannen tavoitteiden koordinaattori, Alankomaiden edellinen kehitysyhteistyöministeri Evelyne Herfkens, Saksan liittopäivien jäsen, ympäristövaliokunnan pj. Ernst Ulrich von Weizsäcker, Halosen komission “komissaari”, alkuperäiskansa-asiantuntija Victoria Tauli-Corpuz Filippiineiltä, eteläafrikkalainen kansalaisyhteiskuntaorganisaattori Kumi Naidoo ja ILOn pääjohtaja Juan Somavia. – Omassa puheenvuorossani korostin maailmanlaajuisen ympäristö- ja sosiaalisen säätelyn merkitystä taistelussa polkumyyntiä vastaan.
18.1. oli Helsinki-prosessiin liittyen tapahtuma “Democratising Globally – Civil Society Engaging with State Actors”, jossa Suomen ulkoministeri Erkki Tuomiojan ja Tansanian varaulkoministeri Abdulkadir Shareefin alustuksella keskusteltiin kansalaisyhteiskuntien osallistamisesta globalisaatioon. Ei-kansalaisyhteiskunnan edustajista mainittakoon myös Intian Madhya Pradeshin osavaltion juuri valtansa menettänyt pääministeri Digvijay Singh sekä ILOn pääjohtaja Juan Somavia. Johdin aamupäiväkeskustelua yhdessä KEPAn läheisen yhteistyökumppanin, tansanialaisen Mary Mwingiran kanssa. Keskusteluun osallistui myös tunnettu intialainen kansalaisyhteiskunta-aktivisti Harsh Mander. Muina osallistujina oli Helsinki-prosessiin osallistuvien lisäksi pääasiassa suomalaisia ja tansanialaisia aktiiveja mutta myös useita intialaisia toimijoita
erityisesti ay-liikkeestä.
19.1. pidettiin KEPAn vierastalolla työseminaari “KEPA dialogue on Right to Land at WSF”, jossa toimin fasilitaattorina. Oli erittäin kiinnostavaa koota KEPAn yhteistyökumppanien näkemyksiä omaa toimintaamme ajatellen näkökohdista, jotka tekevät maanomistuskysymyksistä yhden maaseudun kehityksen ja ruokaturvan sekä naisten oikeuksien toteutumisen keskeisen haasteen. Intensiiviseen seminaariin antoivat asiantuntemuksensa ja kokemuksensa mm. seuraavat kumppanijärjestöjen edustajat: Amade Suca (UNAC, Mosambik), Andrew Mushi (TANGO, Tansania), Fred Chambanenge (Green Living Movement, Sambia), Hary Prabowo (Insist, Indonesia), Kob Boonchai (TER, Thaimaa). Tarkoitus on muotoilla seminaarin pohjalta KEPAn keskeiset tavoitteet maanomistuspolitiikassa.
Myötävaikutin joihinkin Vasudhaiva Kutumbakamin järjestämiin keskustelutilaisuuksiin. 17.1. käsiteltiin kysymystä perutuslaista useiden maiden näkökulmasta (Intia, Tansania, EU…). Puhujina olivat mm. Tansanian osalta varaulkoministeri Abdulkadir Shareef, EU:n osalta taas Ville-Veikko Hirvelä sekä Thomas Wallgren. Ajatustenvaihto osoittautui ennalta-arvattua hyödyllisemmäksi.
Vedin 16.1. “Indo-eurooppalaista ympäristödialogia”, jonka järjestäjinä olivat lähinnä Euroopan vihreät ja paikalla lukuisia Euroopan parlamentin vihreän ryhmän edustajia. Intialaisista mukana oli useita tunnettuja ja arvostettuja aktivisteja, mm. Medha Patkar, Aruna Roy, Satish Kumar ja Arun Kumar – heistä vain joitakin mainitakseni. Keskustelua käytiin mm. ruohonjuuritason liikkeiden ja poliittisten puolueiden suhteista, jotka ovat Euroopassa ja Intiassa sangen erilaiset.
Sosiaalifoorumin jälkeen matkustin tunnetun intialaisen aktivistin, tohtori Vandana Shivan kutsusta muutaman entisen eurooppalaisen työtoverini kanssa Keralan osavaltioon pienelle Plachimadan paikkakunnalle, jossa on valloillaan kansainvälisestikin huomattu pohjavesikonflikti paikallisten asukkaiden ja maanviljelijöiden sekä Coca Colan välillä. Tapahtumaan osallistui varmaankin toistatuhatta ihmistä, etupäässä paikkakunnalta ja ongelman vaikutusalueelta. Alustajina olivat pääasiassa World Water Conferencen kantavia voimia mm. Kanadasta ja Yhdysvalloista, me eurooppalaiset sekä paikalliset poliitikot, jotka yksissä tuumin vastustivat Coca Colan toimintaa. Meidät ulkomaiset vieraat kutsuttiin myös itse tehtaalle kivenheiton päähän kokousteltasta. Otimme kutsun vastaan vasta kun olimme vakuuttaneet tehtaan johtajan siitä, että kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja Coca Cola -kampanjan vetäjä voisivat tulla mukaan. Paikallisten asukkaiden ja yhtiön käsitykset veden loppumisesta ja saastumisesta olivat tietysti täysin vastakkaiset. Omassa puheenvuorossani konferenssissa korostin ihmisiä osallistavan, avoimen päätöksenteon merkitystä ja hahmottelin Intialle tältä pohjalta parempaa lainsäädäntöä. Intian parlamentin erityiskomitea on tällä välin todennut, että Coca Colan toiminta ei täytä hyväksyttäviä vaatimuksia. Taistelu jatkuu!
