Miten turbaanipäinen mies vei teinitytön uuteen maailmaan

‘- Heidi Hautala puhuu kasvissyönnistä, Ananda Margasta ja työn joogasta.

///Ananda

Blogissaan Vihreiden kansanedustaja Heidi Hautala kutsuu itseään maailman parantamisen ammattilaiseksi. Se onkin oiva määritelmä hyvälle politiikolle: henkilö, joka päätoimisesti yrittää muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Pitkän EU-palamenttipestin jälkeen Heidi on syksystä 2004 lähtien istunut jälleen meidän omassa eduskunnassamme. Suomeen paaluunsa jälkeen hän on toiminut myös vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja eduskunnan ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajana ja on nyt lakivaliokunnan puheenjohtaja. Silti politiikka ei ole ollut hänelle tietoinen uravalinta, vaan hän on aina vain halunnut edistää asioita, joihin hän uskoo. Näistä kaksi ovat olleet jooga ja kasvissyönti. [:]

TOIMINTAA, EI VAIN PUHETTA!

Heidin ensimmäinen kosketus joogaan ja Intian henkisyyteen tuli Ananda Margan kautta (ks. Ananda 4/2006), kuten monella muulla 1970-luvun nuorella.

–    Olimme sydänystäväni kanssa käyneet Teosofisen seuran sunnuntailuennoilla ja kuunnelleet kaikenlaisia ihmeellisiä asioita, mutta touhu alkoi pikkuhiljaa tuntumaan liian tuonpuoleiselta. Haluttiin toimintaa, ei vain puhetta! Halusimme kehittää itseämme henkisesti. Sitten näimme yhtäkkiä keskellä kaupunkia muistaakseni Kluuvikadulla rakennustyömaan aitaan teipatun mustavalkoisen julisteen, jossa istui uskomattoman säteilevä turbaanipäinen ihminen ja hänen ympärillään muita ihmisiä, ja he kaikki näyttivät niin onnellisilta! Kuvan alla luki Ananda Marga -jooga. Tuollaisiksi me halusimme! Menimme sinne ja siellä vierähti pari vuotta, täysillä ja hyvin tiiviisti. Siellä oli paljon hienoja ihmisiä.

TAISTELU AUKTORITEETTEJA VASTAAN

Heidille heräsi kuitenkin ajallaan epäilyksiä liikkeen toimintaa kohtaan. Ennen kaikkea sen autoritäärinen johtamiskulttuuri tuntui väärältä.

–    Olen aina ollut kapinallinen, en voi hyväksyä väärää esivaltaa. Olisin varmaan vankilassa, jos olisin Burmassa tai Venäjällä. Ananda Margassakin juttu oli niin, että lopullinen valaistuminen saavutettiin ainoastaan Anandamurtin eli liikkeen gurun kautta. Silloin ajattelin että ei, ei se voi olla näin.

Myös jotkut käytännöt ihmetyttivät. Liikkeessä noudatettiin joitakin suoraan Intiasta tuotuja arkisia tapoja, ja Heidin mielestä kaikki eivät oikein istuneet suomalaisille. Hänestä länsimainen ihminen tarvitsee tietynlaista rationaAlisuutta. Pitää tietää, miksi asiat pitää tehdä. Jatkuva kyseenalaistaminen uuvutti molempia osapuolia, ja lopulta seinä tuli vastaan.

– Lähdin sitten lopulta ovet paukkuen pois. Se oli toisaalta vahinko, koska jooga oli – ja on – minun kaltaisilleni ihmisille hyvä tapa pysähtyä, hoitaa terveyttään ja hallita mielen turhaa liikehdintää. Minulla on kuitenkin yhteyksiä joihinkin Ananda Margan ihmisiin, esimerkiksi Didi Annapurnaan (ks. s. 32), joka on hieno, ekologisesti hyvin valveutunut ihminen.
ORAANSUOJELIJAT

Toinen syy Heidin lähtemiseen Ananda Margasta oli tutustuminen Oraansuojelijat-ryhmään. Oraansuojelijat olivat anarkistisia runoilijoita, kuvataiteilijoita ja muita vaihtoehtokulttuurin edustajia, jotka halusivat edistää luonnonsuojelua, eettistä ajattelua ja moniarvoisuutta. Ryhmässä olivat tiiviisti mukana muun muassa Ben Furman, Leif Färding, Olli Lyytikäinen, J. O. Mallander, Henrik Nymalm, Hilkka Pietilä, Jorma Salojärvi, Jan-Kenneth Weckman ja Thomas Wulff. Muutamilla heistä oli Heidin tavoin tausta Ananda Margassa, mutta Oraansuojelijoissa haluttiin muuttaa maailmaa käytännössä, demokraattisesti ja erillään sen ajan voimakkaasta taistolaisuudesta. Täällä Heidi tunsi vielä voimakkaammin haluavansa tehdä jotakin. Hän halusi vaikuttaa maailmaan eikä vain kehittää itseään.

Oraansuojelijat julkaisivat lehteä nimeltä Uuden ajan aura (jota Heidi myös toimitti monta vuotta), mutta parhaiten heidät muistetaan edesmenneestä legendaarisesta ravintola Kasviksesta. Kasvis ei ollut Suomen ensimmäinen kasvisravintola. Jo 1950-luvulla Helsingin Kalevankadulla toimi ravintola nimeltä Vegeta. Sen inspiraationa oli Saksasta vuosikymmeniä aikaisemmin tullut luontaisterveysliike, jonka edistäjiin kuului muiden muassa professori Toivo Rautavaara. Hänet tunnetaan mm. luonnon yrttien ja kasvien hyödyntämiseksi sodan aikana tekemästään työstä. 1960-luvulla vuorostaan rouva Makkosen Kasvisbaari oli Helsingin ainoa kasvisravintola, mutta sekin oli ollut poissa monta vuotta, kun Kasvis perustettiin.

MITEN RAVINTOLA PERUSTETAAN

Kasviksen perustaminen tapahtui sopivan idealistisella tavalla. Kenelläkään ei ollut rahaa eikä juurikaan kokemusta yritystoiminnasta.

–    Aloitimme niin, että yhden oraansuojelijan isä takasi meille lainan, jolla ostimme Korkeavuorenkatu 3:sta huoneiston yhdistyksellmme. Edesmennyt Matti Wuori oli neuvonantajamme lainopillisissa asioissa. Aloitimme siis aivan tyhjän päältä. Talkoilla kunnostimme paikan, ja kalusteet ostimme halvalla muista ravintoloista. Hankimme rahaa myös pitämällä kirpputoria. Siellä kävi hirveästi ihmisiä, ja kaikki olivat tosi innostuneita. Kun sitten kesällä 1974 avasimme ravintolan, asiakkaita tuli paljon. Ravintola oli alusta pitäen erittäin suosittu, ehkä ennen kaikkea siksi, että se oli jotakin täysin ennennäkemätöntä.

Oraansuojelijat ja Kasvis levittivät kasvissyönnin ilosanomaa myös julkaisemalla kirjoja. Ei myöskään pelätty antaa neuvoja muille ravintola-alalle haluaville, muun muassa Turun Verso-ravintolan perustajille. Sillä tavalla syntyi pian kasvisravintoloita muihinkin Suomen isoimpiin kaupunkeihin.

–    Kasviksen ruoka oli laktovegetaarista. Tärkeä inspiraation lähde meille oli Japanissa kehitelty makrobiotiikka. Meillä oli esimerkiksi joka päivä miso-keittoa. Makrobiotiikan perusajatus on, että ihminen voi ruoalla joko parantaa tai heikentää omaa yinin ja yangin tasapainotilaansa. Näistä voimista tullaan tietoisiksi ja syödään lähinnä kulloisenakin vuodenaikana saatavilla olevaa ruokaa. Koska tämäkin filosofia oli kehitetty muualla, kaikki sen ainekset eivät kyllä ihan nurkan takana kasvaneet, mutta muuten se muistuttaa vähän sitä lähiruokaideaa, josta nyt puhutaan. Sokeri oli täysin kielletty, kuten myös valkoinen vilja. Nämä ovat minusta vieläkin täysjärkisiä periaatteita. Tällaisia aika kokonaisvaltaisia oppeja sovellettiin, ja niissä kaikissa oli myös joku henkinen ulottuvuus. Ei kyse ollut suinkaan vain joistakin dieettiopeista.
VIHREÄ AALTO

Oraansuojelioiden ekologinen eetos oli vahva. Toiset jäsenet muuttivat kaupungista maalle viljelemään maata luonnon omilla ehdoilla aikana, jolloin ”luonnonmukaisesti viljeltyä” ei tunnettu edes sanana. Koko maassa tällaisia maanviljeliöitä oli tuskin kymmentä enempää, ja monet heistä olivat naapureitten oudoksumia oman tiensä kulkijoita. Vaihtoehtoinen viljely oli harhaoppista myös yliopistolla, jossa Heidi opiskeli; se oli joidenkin mielestä jopa pahempaa kuin taistolaisuus. Ajat olivat kuitenkin muuttumassa, ja Oraansuojelijoilla oli siinä oma roolinsa.

Ravintolan lisäksi Oraansuojelijat perustivat Pitäjänmäkeen Samsara-nimisen leipomon, jonka leivät noudattivat makrobioottisia periaatteita. Ne leivottiin lähinnä luomuviljasta. Heidikin oli joskus mukana Mustion myllyssä jauhattamassa vihtiläisten Karhun veljesten viljaa.

– Ennakkoluuloja oli paljon. Kouluissahan tarvittiin kai 90-luvulle saakka kasvissyönnille lääkärintodistus, eli terveydellinen syy. Kasvissyöntiä pidettiin vähintäänkin erikoisena. Yksi asia, joka kuitenkin auttoi muuttamaan asenteita, oli työ- ja tuotantoelämän kehitys. Kun useimpien ihmisten työt olivat istumapainotteisia, haluttiin myös syödä kevyemmin. Tällä tavalla ihan straightit ihmiset liittyivät ravintolamme asiakkaiksi, ja heistä oli hauskaa, kun meillä oli niin erikoinen
tunnelma.

KASVISSYÖJÄKSI VÄRÄHTELYJEN TAI MAAILMAN RUOKATALOUDEN TAKIA?

Heidi itse ryhtyi kasvissyöjäksi 14-vuotiaana. Hänen perheensä ei varsinaisesti tukenut häntä, mutta he sallivat ja hyväksyivät hänen valintansa.

–    Ensimmäinen inspiraationi oli ihan vain se, että alkoi tuntua pahalta syödä kuolleita eläimiä. Miksi aiheuttaa niille kärsimystä ja saastuttaa itseään? Tämähän vastaa pitkälle joogan ajatusta eli sitä, että epäeettisyyden lisäksi lihansyönti ei tuota hyviä värähtelyjä. Noin viiden vuoden ajan en syönyt ollenkaan lihaa tai kalaa, sitten aloin syömään kalaa, ja sen jälkeen niukanlaisesti lihaakin…

–    Fakta on kuitenkin se, että useimmille ihmisille tekisi hyvää ryhtyä pitkälti kasvissyöjiksi, ja hyödyllistä se olisi myös maailman ruokatalouden ja ekologian takia. Lihatuotannon vähentämisellä olisi suuri vaikutus ilmastonmuutoksen torjumiseen. Lihatuotannon osuus on noin 80 % maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä eli melkein 5 % kaikista kasvihuonekaasujen päästöistä. Tätä voi verrata lentoliikenteen kahteen prosenttiin. Jo maltillinenkin kasvissyönti olisi maailman mitassa kestävä ruokavalio.

AYURVEDA

Vaikka makrobiotiikka oli Kasviksen tärkein ruokaan liittyvä filosofia, Heidi tuntee hyvin myös ayurvedaan ja joogaan liittyvän opin ruoan kolmesta luonnonlaadusta eli gunasta. Ruoka jaetaan tamasiseen, rajasiseen ja sattviseen ruokaan, joissa liha, kala, sienet ja sipulit kuuluvat alempiin kategorioihin. Heidin mukaan tähän saattaa olla monta syytä, mutta selvää on, ettei kenellekään ole hyväksi syödä vain näitä ruoka-aineksia.

–    Ayurvedinen lääketiede on edistämisen arvoinen asia. Tapasin vähän aikaa sitten Intiasta tulleen ayurvedisen lääkärin, Partap Chauhanin (toim. huom. Chauhanin kirjoituksia ayurvedasta on julkaistu myös Anandassa) täällä Suomessa, ja haluaisinkin auttaa edistämään ayurvedaa täällä. Olen itse henkilökohtaisestikin kiinnostunut siitä, ja luulen, että siitä, kuten kiinalaisestakin lääketieteestä, on pitkän ajan kuluessa kokeellisesti havaittua hyötyä.

JOOGAN OPETUKSIA

Heidin Ananda Marga -vuosista on jo kulunut kolme vuosikymmentä, mutta se ei tarkoita, että kaikki jooga olisi hävinnyt hänen elämästään.

– Oman elämäntapani on aika kuluttava ja levoton, joten pysähtyminen on jäänyt aika vähäiseksi. Arvostan kuitenkin suuresti mielen tyyneyttä. Yritän tiedostaa sen, kun alan kokea negatiivisia tunteita tai suhtautua asioihin liian kiihkeästi. Koetan olla lisäämättä sekaannusta ympäristööni ja pysyä rauhallisena ja tyynenä. Tätä saisivat ihmiset itseni mukaanlukien kyllä enemmänkin harjoitella!

Toinen asia, jonka Heidi oppi aikoinaan, oli ajatus karmajoogasta eli työn joogasta. Karmajoogassa pyritään epäitsekkääseen työhön. Sen sijaan, että karmajoogi korostaisi itseään työnsä tekijänä ja keskittyisi nauttimaan sen tuloksista, hän yrittää tehdä työtä pelkästään työn itsensä takia siksi, että se on tärkeää. Tällaisia joogeja kaivattaisi Heidin mukaan myös eduskuntaan paljon enemmän.

– Säännölliset jooga- ja mietiskelyharjoitukset olisivat minullekin todella hyödyllisiä. ✽

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on whatsapp
WhatsApp