///Vihreä Lanka

Madridin pommi-iskujen seurauksena terrorismin vastaisen sodan rintamat ovat jakautuneet uuteen asetelmaan. Toisella puolella katsotaan, että al-Qaida on saanut voiton karkottamalla yhden maan Irakista ja tuhoamalla sen ulkopolitiikan. Toinen osapuoli katsoo demokratian voittaneen ja pakottaneen Espanjan muuttamaan katastrofaalista politiikkaansa. Kumpikin uskoo ketjureaktioon. Jatkaako al-Qaida menestyksellistä taktiikkaansa seuraavaksi Britanniassa tai jossain muussa Irakin sotaan osallistuneessa maassa? Vai uskovatko amerikkalaisetkin vihdoin, että George W. Bush on onnistunut sodallaan vain lisäämään
terrorismia?[:]

On vuosi 2009. Pariisin keskustassa, Luxemburgin palatsin puistossa on räjähtänyt pieni ydinpommi. 40000 ihmistä on kuollut, 60000 loukkaantunut. Ei, tämä tapahtuu vain englantilaisen intellektuellin Timothy Garton Ashin artikkelissa, joka julkaistiin helmikuun alussa eurooppalaisissa lehdissä. Mikä sai aikaan iskun Euroopan kulttuurin sydämeen? Timothy Garton Ash esittää kolme ajatuspolkua. Vuonna 2004 Ranskassa ajettiin läpi laki, jolla musliminaisia maan maallisen valtioperinteen nimissä kiellettiin pitämästä koulussa huivia. Tämä radikalisoi muslimiryhmiä, jotka painuivat entistä enemmän maan alle Pariisin lähiöihin.

Toiseksi tiedustelupalvelut olivat menettäneet kaiken uskottavuutensa Irakin sodan yhteydessä. Kukaan ei ottanut vakavasti vihjeitä, että radikaalit muslimitaistelijat olivat onnistuneet keräämään ydinmateriaalia. Hillary Clinton on juuri valittu Yhdysvaltain presidentiksi. Hän on pakottanut Israelin vihdoin suostumaan palestiinalaisvaltion perustamiseen. Valitettavasti tämä tapahtui liian myöhään.

Helmikuussa Garton Ash ei tosin voinut tietää, että Madridin isku katkaisi Bushin voittokulun. Kuka tietää, vaikka John Kerry ei jäisikään yhden kauden presidentiksi. Kenties Lähi-idän rauha on sittenkin lähempänä. Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että juuri tuo konflikti ruokkii islamilaisen maailman katkeruutta ja terrorismin uhkaa.

Myös Lontoon värikäs pormestari Ken Livingstone, jonka kaupungissa on suuri muslimiväestö, näkee huivikiellon johtavan helposti islaminuskoisten muuhunkin syrjintään. Jos vaikuttimena on naisten itsemääräämisoikeuden edistäminen, miksi ei sitten puututa katolisen kirkon toimintaan, joka rajoittaa naisten itsemääräämisoikeutta kieltämällä abortin ja avioeron, Livingstone kysyy avoimessa kirjeessään Ranskan pääministeri Jean-Pierre Raffarinille (The Guardian 13.3.).

Terrorismi nousee 3/11:n jälkeen yhä eurooppalaisemmaksi ongelmaksi. Mekin joudumme vielä pohtimaan musliminaisten huiveja. Espanjan lupaus palata yhteistyöhön muun muassa Ranskan kanssa on edellytys myös sille, että kummankin maan rajojen yli liikkuva ETA saadaan
lopettamaan toimintansa. En voi yhtyä siihen näkemykseen, että al-Qaida olisi tuhonnut Espanjan ulkopolitiikan. Espanjalaiset ovat nyt demokraattisissa vaaleissa heittäneet yli laidan hallituksen, jopa vieläpä koetti karkeasti hyötyä terrori-iskuista. Madridista voi lähteä ketjureaktio johtoajatuksenaan, että terrorismin vastaisen sodan pitäisi ennen kaikkea vähentää eikä lisätä terrorismin uhkaa.