Millaisten tutkimusten perusteella ihmisten terveyttä ja ympäristöä koskevia päätöksiä EU:ssa tehdään? Missä kulkee liikesalaisuuksien ja julkisen tiedon raja?
Euroopan parlamenttiin perustettiin reilu vuosi sitten erityisvaliokunta käsittelemään torjunta-aineiden lupamenettelyä unionissa. Valiokunta sai työnsä päätökseen tällä viikolla, ja sen loppumietintö on vahva: parlamentti vaatii lupaselvityksistä läpinäkyviä ja puolueettomia, ja tutkimusten on oltava kattavia ja täysin julkisia.
Tämä on ensiarvoisen tärkeää, ja juuri se syy, jonka vuoksi minä ja kolme vihreää meppikollegaani pyysimme syksyllä Euroopan unionin tuomioistuinta ratkaisemaan, täytyykö Euroopan elintarviketoimiston EFSA:n julkistaa tutkimukset glyfosaatin turvallisuudesta. Tuomioistuin antaa odotetun lausuntonsa maaliskuun alussa.
Nyt elintarvikevirasto käyttää arvioissaan glyfosaattivalmistajien, kuten Monsanton (nykyisin Bayerin) itse tuottamia tutkimuksia, joita se ei ole suostunut julkaisemaan. Eli EU:n kansalaisilla, tutkijoilla tai Maailman terveysjärjestöllä ei ole pääsyä EFSA:n käyttämään tutkimustietoon.
Tämä on valtava ongelma avoimen tieteen ja läpinäkyvyyden kannalta. Tutkimuksia torjunta-aineiden turvallisuudesta on mahdotonta vertaisarvioida ja toistaa, vaikka juuri tämä on tieteen perusta. Monien tutkimusten sisältö on itse asiassa suoraan leikattu ja liimattu.
Tästä saatiin lisää todisteita tällä viikolla: Saksan liittovaltion riskienarviointilaitoksen (BfR) ”puolueettomien” arvioiden joistakin kappaleista jopa puolet olivat itse asiassa Monsanton kirjoittamia, eli suoraan kopioituja. Ihmisten terveyttä koskeva päätöksenteko ei voi perustua salailulle.
