EU on maailman merkittävin kehitysmaiden kumppani, jos katsotaan kehitysyhteistyövaroja, kauppaa ja suoria investointeja. Sillä on samalla myös suuri vastuu toimia mahdollisimman tehokkaasti köyhyyden vähentämiseksi.

EU ja sen jäsenmaat ovat merkittävin yksittäinen kehitysavun antaja. Niiden yhteinen osuus on yli puolet maailman kehitysavusta. Vuonna 2013 EU:n kehitysapu nousi 56,6 miljardiin euroon, mikä on 0,43 prosenttia unionin bruttokansantulosta. Se jää häpeällisen kauas vuodeksi 2015 sovitusta 0,7 prosentin tavoitteesta. Jäsenmaista vain Ruotsi, Luxemburg, Tanska ja Iso-Britannia ovat saavuttaneet tavoitteen. EU-maiden väliset erot ovat suuria. Siinä missä Luxembourg rahoittaa kehitysyhteistyötä yhdellä prosentilla bkt:sta, Latvian vastaava luku on 0,08.

Unionin kehitysyhteistyö juontaa juurensa Euroopan yhteisön alkuajoille. Ranska halusi merentakaiset siirtomaat mukaan yhteisöön. Saksa ja Alankomaat taas halusivat laajentaa yhteistyötä muihin kehitysmaihin. Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren 79 entisellä siirtomaalla on oma laaja Cotonoun-sopimuksensa EU:n kanssa.

Kehitysyhteistyössä toimivalta on jaettu EU:n ja jäsenmaiden kesken. EU:ssa siitä vastaavat komission kehityspääosasto ja unionin ulkosuhdehallinto. Euroopan parlamentti on budjettivallan käyttäjä ja vahtikoira. Kehitysyhteistyön toteuttaminen on delegoitu komissiolle, mutta parlamentin kehitysvaliokunta valvoo työn ohjelmointia ja toteutusta. Tämä tapahtuu kehitysvaliokunnan alaisissa työryhmissä.

Kehitysyhteistyön perustuttava ihmisoikeuksiin

Kehitysyhteistyötä on jatkuvasti uudistettu, viimeksi vuosina 2011–2012. EU:n kehitysyhteistyön on ensisijaisesti edistettävä ihmisoikeuksia, demokratiaa ja hyvää hallintoa ja tuettava inhimilliseen kehitykseen tähtäävää osallistavaa ja kestävää kasvua. Siltä vaaditaan myös vaikuttavuutta.

Merkittävää on ollut kehitysyhteistyön muuttaminen ihmisoikeusperustaiseksi. Suomi alkoi toteuttaa periaatetta kehitysministerikaudellani. Kaiken kehitysyhteistyön pitäisi edistää ihmisoikeuksia, ja etenkin budjettituen tulisi olla sidottu kumppanimaan ihmisoikeustilanteeseen. Itse olen tällä hetkellä Keski-Aasiaa, globaaleja julkishyödykkeitä, Itä- ja Länsi-Afrikkaa, Etelä-Aasiaa ja humanitaarista apua koskevissa parlamentin ryhmissä, joissa valvon erityisesti ihmisoikeuksien toteutumista.

EU:ssa ja Suomessa apu päätettiin keskittää sitä eniten tarvitseviin maihin. Viidesosa avusta ohjataan inhimilliseen kehitykseen. Avun tehostamiseksi EU-maat ja edustustot sopivat työnjaosta 40 maassa.

Edessä olevia kehityspolitiikan kysymyksiä ovat lisäksi ruokaturvallisuus, muuttoliike ja yksityissektorin rooli kehityksessä. Parlamentin enemmistö on kannattanut sitovia vastuullisuussääntöjä kehitysmaissa toimiville yrityksille. Tästä on hyvä jatkaa työtä yritysten vastuun lisäämisessä ihmisoikeuksien ja ympäristön ja työntekijöiden suojelussa.

AKT-maiden kanssa tehty Cotonoun sopimus umpeutuu vuonna 2020 ja sen jatkosta on päästävä sopuun. Kehitysrahoitukseen ja humanitaariseen apuun on odotettavissa muutoksia EU:ssa ja kansainvälisesti. Osa EU-jäsenmaista ei ole maksanut lupaamiaan summia humanitaariseen apuun, mikä on johtanut kestämättömään tilanteeseen kriisialueilla.

Politiikat linjassa kehitystavoitteiden kanssa

EU:n kauppa-, energia-, maahanmuutto- tai maatalouspolitiikkojen on oltava linjassa kehitysyhteistyötavoitteiden kanssa. Komissiolla on päävastuu johdonmukaisuuden varmistamisessa, mutta edustustolla, jäsenmailla ja parlamentilla on myös roolinsa. Parlamentin kehitysvaliokunnassa vihreät ovat nostaneet tarkasteluun muun muassa sen, kunnioittaako G8-maiden aloite New Alliance For Food Security todella pienviljelijöiden oikeuksia.

Esitin aikanaan, että kehitysministerien pitäisi kokouksissaan tarkastella myös jonkin muun alan hanketta kehityspolitiikan näkökulmasta. Toivon, että uusi korkea edustaja Mogherini kehitysministerien neuvoston vetäjänä tarttuu tähän.

Eriarvoisuutta on vähennettävä

Post-2015 agendan eli uusista globaaleista kestävän kehityksen tavoitteista päätetään ensi vuonna. Ne ovat jatkoa vuosituhattavoitteille, jotka onnistuivat vähentämään köyhyyttä, mutta maiden välinen ja sisäinen eriarvoisuus kasvoi. Business as usual ei riitä, sillä nykyinen talouskasvu ei poistanut köyhyyttä ja eikä kunnioita maapallomme rajoja.

Meidän on siirryttävä kohti kestävää kulutusta, estettävä veronkierto ja vaihdettava fossiilisista uusiutuviin energialähteisiin. Uusien tavoitteiden on tähdättävä köyhyyden poistamiseen, eriarvoisuuden vähentämiseen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja edistettävä ympäristön ja ilmaston kannalta kestävämpää taloutta. Tavoitteet eivät koske vain kehitysmaita, vaan myös meitä suomalaisia ja meidän kulutustottumuksiamme.

Parlamentti on vaatinut EU:lta aktiivista roolia kehitystavoitteiden laatimisessa. Keskustelujen pohjana käytetään YK:n avoimen työryhmän raporttia, jossa puhutaan hyvästä hallinnosta ja turvallisemmista yhteiskunnista.

Parlamentti on korostanut myös naisten ja tyttöjen oikeuksia edellytyksenä talouskasvuun. Kehitystavoitteisiin vaadittiin mukaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien lisäksi seksuaalioikeudet. EU:n on puolustettava niitä hartiavoimin, sillä vastustajia on paljon.

Vuosi 2015 on julistettu Euroopassa kehityksen vuodeksi. Toivottavasti EU:n globaali rooli köyhyyden vähentämisessä saa ansaitsemansa painoarvon.

Julkaistu Eurooppanuorten Tähdistössä 4/2015