Kirjoitin perjantaina kirjeen energiakomissaari Oettingerille. Toivoin hänen tapaavan ihmisoikeuspuolustajia ja [:]ottavan esille ihmisoikeudet viranomaistapaamisissa tämän viikon matkallaan Turkmenistaniin. Turkmenistanin ihmisoikeustilanne ei ole laisinkaan parantunut, vaikka presidentti vaihtuikin vuonna 2006. Maassa ei ole järjestäytymis- tai sananvapautta ja poliittisia vankeja viruu vankiloissa. Kaiken lisäksi maassa on käytössä kollektiivinen rankaisumenetelmä, jossa rangaistaan myös perheenjäseniä.

EU:ta tuntuu kovasti kiinnostavan Turkmenistanin kaasuvarannot, mistä kertoo myös energiakomissaarin visiitti. EU ei saa missään tapauksessa menettää mahdollisuutta kannustaa Turkmenistania parantamaan ihmisoikeuksien ja demokratian tilaa neuvoteltaessa energiayhteistyöstä. Olisi myös ehdottoman tärkeää saada julkiseen tietoon se, mihin energiavarojen myynnin tulot menevät.

Keski-Aasian energiavarat

Turkmenistan on vain yksi osa ongelmaa, sillä EU on kiinnostunut laajemminkin Keski-Aasian energiavarannoista. Energiannälässä ei tulisi unohtaa, että kaiken yhteistyön tulee perustua ihmisoikeuksiin, demokratisoitumiseen, hyvään hallintoon ja ympäristönsuojeluun.

Tällä hetkellä ajankohtaisia kysymyksiä ovat Turkmenistanin kanssa neuvoteltava yhteistyö- ja kumppanuussopimus ja Euroopan investointipankin ulkoisen mandaatin (eli lainoituksen painopisteiden ja yhteisön takuiden määrittelyn) uudistaminen.

Euroopan investointipankki

Euroopan investointipankki sai vuonna 2008 luvan aloittaa toimintansa Keski-Aasiassa, vaikka Euroopan parlamentti varoitteli demokratiaan ja oikeusvaltioon liittyvistä ongelmista. Yhteistyösopimus on solmittu Tadzkikistanin kanssa ja seuraavaksi vuorossa ovat Kirgiisia ja Kazakstan.

Nyt on siis oikea hetki käydä keskustelua Euroopan investointipankin toiminnasta, jonka tulisi olla linjassa kansallisten lakien, kansainvälisten sitoumusten ja EU:n poliittisten tavoitteiden kanssa, kuten ihmisoikeuspuolustajien tukemisen kanssa. Investointipankin lainoittamien projektien tulee edistää vuosituhattavoitteiden toteutumista ja ilmastonmuutoksen vastaista kamppailua. Projektien vaikutusarvioinneissa pitää olla konkreettiset tavoitteet ja niiden toteutumista tulee seurata. Ei voi olla niin, että vesivoimalaprojektit todellisuudessa tuhoavat luontoa ja vaikeuttavat rajavaltioiden vedensaantia.

Kansalaisyhteiskunnan osallistamisesta on pidettävä kiinni. Århusin sopimuksen 7 artiklan mukaan kansalaisilla on oikeus osallistua varhaisessa vaiheessa päätöksentekoon.

Tämä kaikki tekee projektien rahoittamisesta Keski-Aasian valtioissa hyvin vaikeaa. EU:n takausta ei tulisi missään tapauksessa käyttää projekteihin, jotka eivät kunnioita ihmisten tai luonnon oikeuksia. Miten tämä onnistuu Keski-Aasiassa?