Entä jos meillä olisi ollut EU:n yritysvastuulaki?

Kuva: Anti-Slavery International

Ultra Bra lauloi Ken Saro-Wiwasta ja öljy-yhtiö Shellin toiminnasta jo vuonna 1996, mutta oikeudenkäynnit Shellin toiminnan aiheuttamista ympäristötuhoista ja jopa ympäristöaktivistien murhista eivät ole vieläkään päättyneet. Edes 24 vuotta myöhemmin uhrien perheet eivät ole saaneet oikeutta.

Olisivatko asiat toisin, jos EU:n yritysvastuulaki ja huolellisuusvelvoite olisi jo ollut olemassa? Mitä jos? -kysymyksiä käsiteltiin yritysvastuun tapausesimerkkien läpikäyneen tutkimuraportin julkaisutilaisuudessa. Kansalaisjärjestöjen ECCJ: n ja Anti-Slavery Internationalin raportissa kuvataan useita tapauksia, joissa EU-maissa toimivien yritysten aiheuttamiin ihmisoikeusloukkauksiin tai ympäristövahinkoihin ei ole pystytty puuttumaan. Yritykset ovat jopa hyötyneet rankaisemattomuudesta ja ne ovat toistaiseksi onnistuneet välttämään vastuun tuomioistuimissa.

Avasin julkaisutilaisuuden Euroopan parlamentin vastuullisen yritystoiminnan puheenjohtajan roolissa. Tapaustutkimukset osoittavat selvästi, kuinka EU:n laajuinen, monialaisesti ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskeva huolellisuusvelvoite ja parannetut oikeussuojakeinot voisivat muuttaa tilannetta vastaavissa tapauksissa.

Niger-joen suisto on yksi surullisimmasta esimerkeistä. Öljynporauksen seurauksena suistoalueelle on valunut öljyä jo vuosikymmenien ajan, yhteensä miljardeja litroja. Mangrovepuita kasvanut suisto on muuttunut kuolleeksi rämeeksi. Vuonna 2007 sattuneen laajan öljyvuodon jälkeen paikallinen joki syttyi palamaan ja tuhosi ympäröivän luonnon ja kalakannat. Vedestä tuli juomakelvotonta ja lähikylät tyhjenivät asukkaista. Viime vuosina Niger-joella on tapahtunut useita öljyvuotoja.

Shell vastaa suuresta osasta ympäristötuhoja. Tai siis vastaisi, jos se olisi mahdollista. Paikallisyhteisöön kuuluneet asukkaat ovat yrittäneet saada oikeutta ja vahingonkorvauksia Alankomaissa, Shellin kotipaikassa, toistaiseksi tuloksetta.

Kyläläisten apuna ollut ympäristöjärjestö Maan ystävät kertoi oikeustapaukseen liittyneistä ongelmista. Maan ystävien Jill McArdlen mukaan tulkinta korvausvelvoitteesta löi kapuloita rattaisiin. Ensimmäinen oikeusaste totesi, että Nigerian lakien mukaan emoyhtiö Shell ei ollut vastuussa tytäryhtiön toimista Nigeriassa. Tapaus on edennyt ylempiin oikeusasteisiin. McArdlen arvion mukaan EU-tason huolellisuusvelvoite olisi voinut estää ympäristötuhot, jos yhtiö olisi joutunut ennakoivasti läpikäymään hankintaketjussa esiin tulevia mahdollisia ihmisoikeus- ja ympäristöriskejä sekä raportoimaan julkisesti, mihin toimiin se on ryhtynyt tulevien vahinkojen estämiseksi ja jo aiheutuneiden korjaamiseksi.

Komission on tarkoitus antaa ensi vuonna esitys EU-tason yritysvastuulainsäädännöstä ja huolellisuusvelvoittesta. Lainsäädäntö on muotoiltava niin, ettei vastaavia tuhoja voi enää koskaan tapahtua.

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on whatsapp
WhatsApp