Britannian EU-eron jälkeen uusi suhde – mutta millainen?

Britannian EU-erosopimuksen läpimeno parlamentissa oli haikea hetki meille kaikille, jotka olemme kolme vuotta tauotta pyrkineet vakuuttamaan poliitikot sekä Lontoossa että Brysselissä brexitin tuhoisista seurauksista. Äänestyksen aattona sytytimme lamput kertoaksemme brittikollegoille, että pidämme valot päällä, jotta he löytävät takaisin. Äänestyksen jälkeen puhkesimme yhteislauluun Auld Lang Syne, Tää ystävyys ei raukene – Hyvästi jää, näkemiin!

Kuluneen kolmen vuoden aikana olen saanut paljon  hätääntyneitä ja ahdistuneita yhteydenottoja Britanniasta, Suomesta ja muualtakin. Huolissaan ovat niin englantilaiset opiskelijat, jotka murehtivat tulevaisuuttaan, kuin suomalaiset  perheenäidit, jotka pohtivat tarvitaanko tulevaisuudessa oleskelulupia. Jotkut ranskalaiset yrittäjät taas ovat huolissaan liiketoimien jatkumisesta.

Britanniasta on siis nyt tullut meille ”kolmas maa”.

Olen mukana kansainvälisen kaupan valiokunnan työryhmässä, jonka vastuulle EU:n ja Ison-Britannian tuleva vapaakauppasopimus kuuluu. Parlamenttihan joko hyväksyy tai hylkää EU:n kansainväliset sopimukset. Siksi se myös   valvoo tarkoin komission työtä ennen neuvottelujen aloittamista, niiden aikana ja myös sopimusten toimeenpanoa.

Neuvottelijoiden on alle vuodessa sorvattava kattava kauppasopimus, jos sopimukseton brexit halutaan välttää. On tietenkin rajallista, mitä on tehtävissä tämän vuoden loppuun mennessä. Kallion reunalla ollaan ehkä uudestaan vuoden lopussa, kun siirtymäkausi päättyy. Siihen asti jatketaan nykysäännöillä ikään kuin Britannia olisi edelleen EU:n jäsen, mutta neuvottelut uudesta kauppasopimuksesta alkavat rivakasti jo lähiviikkoina. Mitään valmista mallia ei ole, tilanne on aivan uusi. Siksi ei enää keskustella Kanadan tai Norjan tai muistakaan aiemmista sopimuksista.

On selvää, että ei voi ajatella EU:n hyväksyvän, että Britannia alkaa kilpailla EU:n kanssa esimerkiksi alhaisemmilla ympäristö- ja sosiaalinormeilla.

Vapaa liikkuvuus ja kilpailuehdot kivenä kengässä 

EU lähtee kauppaneuvotteluissa  liikkeelle perinteisen kauppapolitiikan kysymyksistä, kuten tullitariffeista, kiintiöistä ja ehkä kalastusasioista. EU:n tulee torjua kaikki Britannian mahdolliset yritykset polkea ympäristönormeja ja sosiaalisia oikeuksia, mikäli saarivaltioon yritetään houkutella investointeja ja yrityksiä näillä keinoin. Rahoitusala on erityisen kriittinen tilanteessa ja on äärimmäisen tärkeää torjua verovälttelyä ja rahanpesua.

En myöskään usko, että EU voi suostua laajaan kauppasopimukseen, mikäli vapaata liikkuvuutta ei saada sisällytettyä sopimukseen.

Brexit on malliesimerkki, miten harkitsemattomat valinnat ja tyhjät lupaukset ovat johtaneet peruuttamattomiin seurauksiin. Nyt on kuitenkin aika katsoa, millaisen EU-suhteen britit itse haluavat. Toivon, että suhteet Britanniaan säilyvät mahdollisimman tiiviinä kaikilla aloilla.

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on whatsapp
WhatsApp