Pitkään uskoin, että Iso-Britannia ei lainkaan eroaisi Euroopan unionista. Olin väärässä. 

Olen ollut luottavainen, että tuleva kumppanuussopimuksemme on kunnianhimoinen ja moderni; olemmehan kumppaneita, joilla on pitkä yhteinen historia! 

Aloitimme neuvottelut lähtökohdasta, jossa olimme läheisempiä poliittisesti ja taloudellisesti kuin minkään neuvottelukumppanin kanssa aiemmin. Juuri nyt tuo positiivinen luottamus on koetuksella. Näyttää siltä, että EU ja Iso-Britannia ovat molemmat enenevässä määrin valmiita paketoimaan heikon kauppasopimuksen, tavoitteenaan välttää kaikille katastrofaalinen sopimukseton ero tämän vuoden lopussa.

Huono sopimus on parempi vaihtoehto kuin ei sopimusta lainkaan, mutta vain niukasti. Olemme hukkaamassa mahdollisuuden saada aikaiseksi maailman toiseksi paras kauppa- ja kumppanuussopimus.

Euroopan parlamentti ei ole vielä heittänyt hanskoja naulaan. Äänestimme tänään parlamentin suosituksista kumppanuudesta käytäviä neuvotteluja varten. Olin itse tiiviisti mukana päätöslauselman viimeistelyssä. Mepit ilmaisivat vahvan tuen EU:n neuvottelutavoitteille laajan ja kunnianhimoisen sopimuksen aikaansaamiseksi.

Varoitimme, että parlamentin suostumus tulevalle sopimukselle ei ole läpihuutojuttu. 

Ehdoton vaatimuksemme on, että tulevan kumppanuussopimuksen tulee luoda tasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille ja reilulle kilpailulle, sekä varmistaa vahvojen ympäristöstandardien ja työntekijöiden oikeuksien toteutuminen.

Tulevan kumppanuussuhteemme tulee huomioida yhteinen historiamme, maantieteellinen läheisyys ja kaikki ne yhteydet, jotka britit jakavat EU-kansalaisten kanssa niin ammatillisesti kuin yksityiselämässään.

Yksinkertainen, kunnianhimoton sopimus ilman näkemystä yhteisestä tulevaisuudesta olisi historiallinen virhe. Meidän tulee tähdätä sopimukseen, joka jää toiseksi vain EU-maiden väliselle kumppanuudelle.