Euroopan komissio julkaisi maanantaina tutkimuksen huolellisuusvelvoitteesta yrityksien hankintaketjuissa. 572-sivuinen dokumentti voi hyvinkin olla laajin yritysvastuuta EU:ssa koskeva tutkimus.
Päätös tutkimuksen tekemisestä syntyi liki kaksi vuotta sitten. Maaliskuussa 2018 komissio julkaisi kestävän kasvun rahoituksen toimintasuunnitelman, jossa yksi ehdotetuista toimenpiteistä oli selvittää mahdollinen tarve velvoittaa yhtiöiden hallitukset kehittämään kestävyysstrategia ja julkaisemaan se – huolellisuusvelvoite hankintaketjuissa mukaan lukien. Tutkimus suoritettiin vuoden 2019 aikana ja julkaistiin nyt viimein helmikuussa 2020.
Komission tutkimuksen suositukset
YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden hyväksymisestä asti EU:ssa on keskusteltu siitä, ovatko paras keino yritysvastuun ja yritystoiminnan ihmisoikeuksien edistämiseen vapaaehtoiset toimenpiteet, pakottava lainsäädäntö vai näiden yhdistelmä? Milloin ja millaista lainsäädäntöä tarvitaan?
Tutkimus vastaa juuri näihin kysymyksiin tarkastelemalla neljää eri vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on, ettei tehdä mitään. Toinen vaihtoehto on vapaaehtoisen ohjeistuksen lisääminen. Kolmannessa vaihtoehdossa yrityksiltä edellytettäisiin vastuullisuusraportointia yleisellä tasolla, mutta ilman erityistä huolellisuusvelvoitetta. Neljäs vaihtoehto on, että vastuullisuusraportoinnin lisäksi yrityksille asetetaan huolellisuusvelvoite. Välttääkseen vastuun aiheutuneista vahingoista ja ihmisoikeusloukkauksista yrityksien tulisi osoittaa toimineensa huolellisesti: ei vain yleisesti vaan juuri kyseisen vahinkotapahtuman yhteydessä. Lisäksi tutkimus arvioi, tulisiko lainsäädännön koskea kaikkia vai esimerkiksi vain suurimpia tai erityisen riskialttiilla sektoreilla toimivia yrityksiä.
Vaikuttavuuden näkökulmasta vastaus on selvä. Ensimmäinen ja toinen vaihtoehto, joissa joko ei tehdä mitään tai kannustetaan yrityksiä vapaaehtoisiin toimiin eivät johda todelliseen muutoksen yritysten toimintatavoissa. Ja jos EU ei toimi, jäsenmaat säätävät omia yritysvastuulakeja, jolloin yrityksien tulee soveltaa lukuisia ja mahdollisesti päällekkäisiä kansallisia lakeja.
Kolmas vaihtoehto, yleinen vastuullisuusraportointi, voidaan saavuttaa jo sillä, jos komissio rohkenee olla tarpeeksi kunnianhimoinen muun kuin taloudellisen tiedon raportointia koskevaa direktiiviä uudistaessaan. Lainsäädännöllä asetettu velvollisuus tunnistaa ja ehkäistä ihmisoikeus- ja ympäristöriskejä toiminnassaan sekä raportoida niistä, vaikuttaisi yrityksien toimintatapoihin pikemminkin paperilla kuin käytännössä. Tutkimus arvioi, että pelkän raportoinnin myönteiset vaikutukset jäisivät vähäisiksi. Neljäs vaihtoehto on vaihtoehdoista selkeästi vaikuttavin.
Vastuulliset yritykset vaativat jo nyt lainsäädäntöä
Vastuullisuusraportointia täydentävän huolellisuusvelvoitteen avulla ihmisoikeus- ja ympäristöriskien tunnistaminen ja ehkäisy vakiintuu osaksi yritysten arvoketjuja ja päivittäistä toimintaa. Yritys ei ole vastuussa vain osakkeenomistajilleen, kuluttajille ja muille asiakkailleen, vaan myös esimerkiksi työntekijöilleen ja alihankkijoilleen, olivatpa nämä sitten EU:ssa tai sen ulkopuolella. Yrityksien vastuulla tulee kuitenkin olla rajat: kun yritys osoittaa toimineensa huolellisesti, se välttää juridisen vastuun. Tehokas lainsäädäntö ohjaa yrityksiä toimimaan oikein jo ennen vahinkojen tapahtumista – ei vasta niiden jälkeen.
Vaikka vastuullisuusraportointi ja huolellisuusvelvoite asetettaisiinkin lainsäädännöllä, se ei tarkoita sitä, että yrityksien vapaaehtoisia toimia ja parhaita käytäntöjä ei tarvittaisi.
Vastuullisille yrityksille lainsäädäntö ei ole huoli eikä uhka, vaan päinvastoin, vastuulliset yritykset ovat jo nyt eturivissä vaatimassa lainsäädäntöä. Hyvä lainsäädäntö takaa tasavertaiset toimintaedellytykset kaikille yrityksille ja puuttuu juuri niiden yritysten toimintaan, jotka eivät muutoin piittaa ihmisoikeuksista eivätkä ympäristöstä.
Euroopan parlamentti on jo vuosia vaatinut komissiolta selkeitä sääntöjä EU:ssa toimivien yritysten yritysvastuusta sekä mm. lakiesitystä kattavasta, pakollisesta huolellisuusvelvoitteesta. Komission oma tutkimus vahvistaa näitä parlamentin vaatimuksia entisestään.
