Vapaan sivistystyön oppilaitokset ja erityisesti opintokeskukset ovat lähellä kansalaisia ja toimivat ruohonjuuritasolla. Niihin on helppo tulla eikä kynnys opintojen aloittamiselle ole liian korkea.[:]On tärkeää, että vapaan sivistystyön toimijoiden asiakirjoihin, strategisiin linjauksiin ja opetussuunnitelmiin tulee sisältyä kestävän kehityksen edistäminen. Näissä on painotettava kuinka tärkeää on edistää kansalaisten tietoisuutta kestävän kehityksen merkityksestä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa onkin laadittu erityinen viestintästrategia, jonka toteuttamisessa vapaalla sivistystyöllä on huomattavia mahdollisuuksia.
Opiskellessaan vapaan sivistystyön oppilaitoksissa kestävään kehitykseen liittyviä asioita voivat kansalaiset keskittyä sellaisiin teemoihin, jotka ovat heille itselleen tärkeitä. He voivat myös itse ehdottaa itseään kiinnostavia aiheita. Tällainen opiskelu on motivoitunutta ja toiminta voidaan suunnata kohteisiin, joissa opiskelijat haluavat saada aikaan todellisia muutoksia.
Oppiminen vaikuttamaan ja siihen liittyvä vahva kansalaistunto on vapaan sivistystyön erityinen mahdollisuus. Vapaan sivistystyön toimijat ovat usein aktiivisia yhteiskunnallisia vaikuttajia.
Kestävän kehitystä edistävä koulutus vapaassa sivistystyössä tuleekin myös nähdä avaimena toimivaan demokraattiseen yhteiskuntaan. Ulkoministeriön Helsinki-prosessissa tunnistettiin kestävän kehityksen maailmankomissiosta ja Rion kokouksesta alkunsa saanut Århusin sopimus, jolla pyritään takaamaan kaikkien maiden kansalaisille oikeus saada tietoa elinympäristöä laajasti koskevasta päätöksenteosta, välineet osallistua siihen ja oikeus hakea päätöksiin muutosta. Kestävän kehityksen koulutushankkeissa tästä lähestymistavasta on suurta hyötyä myös kansainvälisessä yhteistyössä pyrittäessä vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa.
Yhteiskuntia leimaavat monimutkaistuminen mm. teknisen kehityksen myötä, siihen liittyvä globalisoituminen sekä muutosten nopeuden kiihtyminen. Ongelmien ja ratkaisujen hahmottaminen tulee yhä vaativammaksi. Tämän kehityksen myötä lisääntyvää epävarmuutta käyttävät erityisesti ääriliikkeet taitavasti hyväkseen.
Vapaan sivistyön opinnoissa kansalaiset harjaantuvat kriittisesti arvioimaan erilaisia kestävään kehitykseen liittyviä sekä paikallisia että maailmanlaajuisia ratkaisuja.
Niiden pohjalta he ovat valmiita tekemään omia henkilökohtaisia valintojaan, joiden
merkitys kestävässä kehityksessä on suuri. Ihmiset ilahtuvat yleensä tavattomasti huomatessaan, että vaikuttaminen alkaa hyvinkin pienimuotoisesti, vaikkapa “liittymällä” Kerää roska päivässä -liikkeeseen.
Kestävä kehitys on ymmärrettävä jatkuvaksi keskusteluprosessiksi, jossa eri osapuolet valistavat itseään ja toisiaan. Kestävää kehitystä on ryhdytty tarkastelemaan talouden, ympäristön ja sosiaalisen ulottuvuuden jonkinlaisena voimainkoetuksena, jonka hyödyllisyyttä voi pohtia, jos “kilpailukyky” kuitenkin nuijitaan ekologiaa ja sosiaalista eheyttä ylemmäksi tavoitteeksi. Kun koulutuksessa halutaan avautua yhteiskuntaan, on näihin liittyvät intressiristiriidat tiedostettava.
Tämän onnistumiseksi tulee selkeyttää kestävän kehityksen määritelmää. Palaan mielelläni Brundtlandin komission alkuperäiseen määritelmään, jonka mukaan nykyisin elävien ihmisten toimet eivät saa vaarantaa tulevien sukupolvien elinehtoja. Se on kansalaisten on helppo ymmärtää mitä kestävä kehitys tarkoittaa ja miten ratkaisevan tärkeää sen edistäminen myös pienien henkilökohtaisten valintojen avulla on tulevaisuuden rakentamisessa.
Lähtökohtana on pidettävä kansalaisille itselleen tärkeitä ja merkityksellisiä asioita.
TAUSTAA:
Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat lain mukaan kansanopistot, kansalais- ja työväenopistot, opintokeskukset, kesäyliopistot ja urheiluopistot. Niiden tehtävänä on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisössä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa.
Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat usein aktiivisia yhteiskunnallisia vaikuttajia omilla toiminta-alueillaan. Muista ryhmistä poiketen opintokeskukset ovat valtakunnallisia toimijoita, joiden keskustoimistot sijaitsevat Helsingissä. Kaikkien oppilaitosten toiminnassa kestävän kehityksen periaatteet näkyvät myös toimittaessa yhdessä ulkoisten sidosryhmien kanssa.
Baltic 21E – ohjelmassa määriteltiin vapaan sivistystyön (nonformaalin
koulutuksen) tavoitteet näin: Oppijat pystyvät vaikuttamaan omaan elämäntilanteeseensa ja osallistumaan yhteiskunnan kehittämiseen. He ovat tietoisia kestävästä kehityksestä ja kestävän kehityksen opiskelumahdollisuuksista. Tämä edellyttää, että kansalaisille tiedotetaan kestävää kehitystä edistävän koulutuksen omaehtoisista opiskelumahdollisuuksista, joita vapaan sivistystyön eri työmuodot tarjoavat.
