Avoimuus tulee näkymään Suomen EU-puheenjohtajakaudella Brysselissä, mutta EU:n avoimuuslainsäädäntöön ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöön on syytä kiinnittää huomiota myös kotimaassa.

Yllästunturin juurelle suunnitellaan suurta kaivoshanketta, jonka pelätään vaarantavan alueen luontoarvot. Sekä paikalliset että asiantuntijat ovat erityisen huolissaan julkisuudessakin esillä olleista suunnitelmista laskea Muonionjokeen jätevettä, joka asiantuntijoiden mukaan saattaa sisältää myrkyllistä ksantaattia. Muonionjoki on EU:n luontodirektiivillä suojeltu vesistö sekä yksi tärkeimmistä meritaimenen ja -lohen kutujoista.

Kaivokselle haettiin ympäristölupaa virheellisin tiedoin, minkä jopa kaivosta suunnitteleva Hannukainen Mining Oy on myöntänyt. Ksantaattien vuotuinen käyttömäärä on liki kaksinkertainen kaivosyhtiön lupahakemuksessaan ilmoittamaan verrattuna. Kaivosyhtiön mukaan tämä johtui inhimillisestä erehdyksestä. Kaivosyhtiö on kiistänyt syöttäneensä viranomaisille virheellisiä tietoja tahallisesti.

Kuinka ksantaattien käyttömäärä sitten lasketaan ja kuinka suuri osa tästä päätyy Muonionjokeen kaivoksen jätevesien mukana? Onko kaivosyhtiön ympäristölupahakemuksessa muitakin virheitä? Perustuuko ympäristöä koskeva päätöksenteko tietoihin, jotka eivät pidä paikkaansa?

Vastaus tuntuu olevan, ettei kukaan tiedä: Keskeiset osat kaivosyhtiön teettämistä tutkimuksista on julistettu salaisiksi liikesalaisuuksien nojalla, joten alueen asukkailla, yrityksillä tai ympäristöjärjestöillä ei ole mahdollisuutta perehtyä niihin. Ympäristölupaviranomainen puolestaan on todennut, ettei heillä ole resursseja tehdä selvityksiä niiden paikkaansapitävyydestä. Kuulostaa kafkamaiselta.

Kansainvälinen Århusin sopimus ja EU:n ympäristötietodirektiivi ovat voimassaolevaa oikeutta myös Suomessa. Niiden tulisi taata kansalaisille oikeus saada tietoa ja osallistua päätöksentekoon ympäristöasioissa. Viranomaisten hallussa olevia asiakirjoja koskevaa julkisuuslakia tulee tulkita niin, että kansalaisten oikeudet saada tietoa ja osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon toteutuvat.

Kaksi kuukautta sitten omassa oikeusjutussani, Heidi Hautala ym. vs. EFSA, EU:n yleinen tuomioistuin vahvisti, että glyfosaatin terveysvaikutuksia koskevat tutkimukset tulee julkistaa, koska kyse on ympäristöön joutuvia päästöjä koskevista tiedoista. Pidän mahdollisena, että EU-tuomioistuin päätyisi vastaavalle kannalle, jos sen ratkaistavaksi tulisi kysymys Muonionjokeen laskettavien ympäristölle myrkyllisten kemikaalien vaikutuksia koskevien tutkimusten julkisuudesta.

Oikeus saada tietoa ja osallistua turvallista ja terveellistä elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon ei voi toteutua ilman avoimuutta. Avoimuus on kansalaisten oikeus ja viranomaisten velvollisuus. EU:n avoimuus- ja ympäristölainsäädäntö turvaa myös suomalaisten oikeuksia.