Hämärtyvä elokuun ilta vuonna 1970 on jäänyt historiaan. New Yorkin Fifth Avenue täyttyi kymmenistä tuhansista naisista, jotka vaativat oikeutta aborttiin, tasa-arvoa työelämään sekä ilmaista päivähoitoa työssäkäyvien naisten lapsille. Jälkeenpäin on arvioitu, että juuri Women’s Strike toi naisten oikeudet valtavirtaan. Euroopassa liikkeellä oli jo vahva kannatus.
Lähes 50 vuotta myöhemmin presidentti Donald Trump pyrkii mitätöimään naisten oikeuksia niin Yhdysvalloissa kuin maailmalla. Ensitöikseen presidentti Trump kielsi rahoituksen kaikilta Yhdysvaltojen ulkopuolella toimivilta organisaatioilta, jotka edes mainitsevat abortin osana seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita
Viime vuonna hän kumosi edeltäjänsä, presidentti Obaman asetuksen, joka pyrki edistämään palkkatasa-arvoa ja vähentämään seksuaalista häirintää työpaikalla. Jos Trumpin toinen ehdokas Yhdysvaltojen korkeimpaan oikeuteen saa senaatin hyväksynnän, tiedossa on lisää rajoituksia aborttioikeuteen kaikkialla Yhdysvalloissa.
Taantumuksen tuuli ei puhalla vain valtameren toisella puolella, vaan myös Euroopassa. Agenda Europe -verkosto kerää yhteen lukuisia järjestöjä ja poliittisia, pääosin populistisia ja katolisia, toimijoita jokaisesta EU-maasta. Vastaava verkosto Yhdysvalloissa tukee vahvasti eurooppalaisia kumppaneitaan.
Anti Choice -liike keskittyy pääviesteissään abortin vastustamiseen. Tunteita herättävät, aborttivastaiset viestit toimivat kärkenä laajalle agendalle, jonka tarkoituksena on rajoittaa niin naisten kuin seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Liikkeen retoriikassa vilahtelevat ksenofobia ja perinteiset arvot, perinteinen ydinperhe ja avioliitto, joiden varaan yhteiskuntajärjestyksen tulisi rakentua.
Liikkeen naiskuva on yleisesti vääristynyt ja vanhoillinen. Kuvaa ihanneperheestä värittää menneisyyden sukupuoliroolit, jossa naisen seksuaalisuutta paheksutaan ja jossa vastuu raskaudesta on yksin naisen – samoin velvollisuus synnyttää. Liike puhuu uskonnon lisäksi paluusta luonnonjärjestykseen, Natural Order, jossa ehkäisy, raskaudenkeskeytys ja homoseksuaalisuus nähdään luonnonlakien vastaisena.
Anti Choice -verkoston retoriikka on harkittua: arvoliberaalia sanastoa käytetäänkin vastakkaisessa merkityksessä. Ihmisoikeuksien puolustajia syytetään suiden tukkimisesta ja sananvapauden rajoittamisesta, ja ihmisoikeuksia käytetäänkin perustelemaan abortinvastaisuutta.
Meidän on syytä olla huolissamme – näin totesi myös Euroopan neuvosto raportissaan vajaa vuosi sitten. Edistyksen sijaan tasa-arvon tiellä on yhä uusia esteitä. Anti Choice -verkosto on kaikessa hiljaisuudessa päässyt vallan ytimeen, usein populistiliikkeiden mukana. Kannatus on kasvusuunnassa. Aborttia on yritetty kieltää niin Puolassa, Espanjassa, Slovakiassa kuin Liettuassakin.
Liikkeen kannattajia löytyy myös EU:n ytimestä, Euroopan unionin instituutioista. Joka vuosi jaettavan Euroopan parlamentin Saharov-ihmisoikeuspalkinnon saajaksi on esitetty kanadalaista Mary Wagneria, joka on kampanjoinut vuosia aborttia vastaan hyvin kyseenalaisin keinoin. Wagner on sen saman järjestön suojatti, jonka järjestämään mielenilmaukseen ulkoministeri Soini osallistui Ottawassa.
1970-luvulla vaadittiin vapaata aborttioikeutta, tasa-arvoista työelämää ja ilmaista päivähoitoa. Missä olemme nyt? Suomessa nykyhallitus on rajoittanut subjektiivista päivähoito-oikeutta ja leikannut pienipalkkaisten naisvaltaisten alojen tuloja. Ulkoministeri Soini on saanut keskustalta ja kokoomukselta valtuudet polkea naisten oikeuksia työmatkojensa ohessa.
Kansainvälinen, järjestäytynyt ja varakas Anti Choice -verkosto toimii myös Suomessa. On vaarallista olettaa, että saavutetut oikeudet ovat itsestäänselvyyksiä. Jos oikeuksia ei aktiivisesti puolusteta, kello voi kääntyä taaksepäin yllättävän nopeasti.
Niin ei saa käydä.
