Viime aikojen suuret kehityskulut ovat olleet valtaosin kielteisiä. Aseellisia konflikteja on lähes 30 maassa. Ilmastonmuutos uhkaa karata käsistä. Globalisaation kielteiset vaikutukset näkyvät kasvavana eriarvoistumisena. Autokraatit oppivat salamannopeasti toisiltaan parhaat sortomenetelmät. Vanhoissakin demokratioissa äänestäjät hylkäävät tutut vaihtoehdot ja taipumus ääriajatteluun kasvaa.
Hämmästyn itsekin, miten pitkä tuo lista on. Elämme vaaran vuosia. Ihmisyyden ytimessä on kuitenkin toivo paremmasta. Mistä kipinöitä voi nyt löytää?
Vuosi 2015 loi toivoa, että ihmiskunta voisi sittenkin oppia jotain kaikille kestämättömästä ja eliitin ahneutta ruokkivasta politiikasta.
Ilmastonmuutos on vihdoin saanut valtiot ryhtymään toimiin. Vuosi sitten solmittu Pariisin ilmastosopimus astui voimaan odottamattoman nopeasti. Jopa EU:lla oli vaikeuksia ehtiä mukaan. Trump voi uhota ilmastosopimuksen kaatamisella, mutta en usko hänen kaikkivoipuuteensa huonoista enteistä huolimatta. Maailma muuttuu. Valtaosa uudesta sähköntuotannosta on jo uusiutuvaa. Älykkäät verkot ohjaavat sähkön tuotantoa ja kulutusta optimaalisesti. Hajautuvilla energiaratkaisuilla tavoitetaan maailman köyhimmätkin.
YK:ssa sovittiin vuosi sitten kestävän kehityksen tavoitteet, Agenda 2030. Toisin kuin aiemmat vuosituhattavoitteet, ne koskevat kaikkia maailman maita. Strategisesti tärkeää on eriarvoisuuden torjunta, naisten ja tyttöjen oikeudet ja vastuunalainen hallinto. Ongelmia on ratkaistava kokonaisvaltaisesti. Yhden tavoitteen toteuttaminen edistää toisen toteutumista. Tämä on valtava haaste siiloutuneelle hallinnolle, myös Suomessa.
YK-sopimusten toimeenpanoon tarvitaan kaikki voimat joka tasolla. Eniten toivoa minussa herättää yritysten eettinen herääminen. Se ei ole tapahtunut itsestään, vaan se on seurausta vastuullisten kansalaisten painostuksesta.
Syksyn ilahduttavin kokemukseni oli, kun sain kutsua suomalaiselle Finnwatchille siirtotyöläisten hyväksikäytöstä raportoineen Andy Hallin ja S-ryhmän vastuullisuusjohtajan Lea Rankisen Euroopan parlamenttiin. Tunsin itseni ylpeäksi asiakasomistajaksi, kun Andy ja Lea yhdessä todistivat, miten he toimivat ananasmehun tuotantoon liittyvän pakkotyön kitkemiseksi. S-ryhmä lähetti Bangkokiin asianajajansa puolustamaan Andya, jota vastaan yhtiö on nostanut syytteitä. Yritysvastuun alalla tämä on huippua.
Oli huonosti harkittua MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilalta vaatia S-ryhmältä “nöyrää anteeksipyyntöä” turkisten poistamisesta myyntituotteista. Fiksut yritykset tarttuvat eettiseen tuotantoon liittyviin vaatimuksiin mahdollisuutena, eivätkä yritä jarruttaa muutosta. Aiemminhan MTK pöyristyi Lidlin päätöksestä rajata kananmunavalikoimaansa eettisin perustein. On vain ajan kysymys, että EU:ssa säädetään myös kansainvälisiä yrityksiä sitovat tuotantoketjujen vastuullisuusvaatimukset. Pääsen vaikuttamaan näihin asioihin entistä paremmin aloittaessani parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnassa.
Kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää vahvaa työtä yritysvastuun eteen, niin hallinnon, yritysten kuin kuluttajienkin osalta. Tällä tavalla voitaisiin ratkaista ainakin pieni osanen maailmaan kurjuutta tuovista ongelmista, kuten ihmisoikeusloukkauksista ja ympäristötuhoista.
Julkaistu Akavalaisessa 16.12.2016
