Seksuaalista väkivaltaa käytetään aseena joka kolmannessa meneillään olevassa konfliktissa. Raiskauksia ei kuitenkaan katsota laittomaksi sodankäynnin välineeksi. Ruandan massaraiskauksia tai Boko Haramin vastaavia tekoja ei tunnusteta sotarikoksiksi eikä uhreja lasketa haavoittuneiksi. Heidät tilastoidaan välillisesti, ei-väkivaltaisesti kuolleiksi.

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus on kuitenkin viime vuosina kehittynyt positiiviseen suuntaan. Tänä vuonna YK:n turvaneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselmasta tehdyssä tutkimuksessa todetaan, että abortin epääminen sodassa raiskatuilta loukkaa humanitaarisen oikeuden ydintä, Geneven sopimusta ja sen lisäpöytäkirjoja sekä kansainvälistä tapaoikeutta.

EU:n komissio vahvisti hiljattain, että uhrin epäinhimillistä kohtelua ei saa pitkittää. Sen mukaan kriisitilanteissa raiskatuilla on oltava oikeus aborttiin ketään syrjimättä ja kansalliseen lakiin katsomatta.

Yksittäisistä EU-maista muun muassa Iso-Britannia on ulkopolitiikassaan edistyksellisesti linjannut, että abortin epääminen raiskauksen uhrilta voidaan rinnastaa kidutukseen ja se loukkaa uhrin oikeuksia.

Euroopan parlamentin kehitysvaliokunnassa oli marraskuussa tiukka vääntö näiden periaatteiden puolesta ja niitä vastaan. Valiokunnan enemmistö asettui uhrien oikeuksien puolelle. Sama kanta vahvistettiin tällä viikolla täysistunnossa. Ryhmä konservatiivisia edustajia kuitenkin vastusti kidutuksen kohteeksi joutuneiden oikeutta aborttiin. Useilla näistä edustajista on yhteyksiä Yhdysvaltain äärikonservatiiveihin.

Jotta naisten oikeudet voisivat toteutua kansainvälisen oikeuden mukaisesti käytännössä, raiskausten uhrien oikeudet on pystyttävä turvaamaan kentällä, yhteistyöorganisaatioiden kanssa.

Yhdysvallat on asettanut humanitaarisen avun antamisen ehdoksi, että rahoitusta saavat yhteistyökumppanit eivät saa tarjoa aborttia missään olosuhteissa. Muun muassa YK:n väestörahasto, jonka rahoituksesta noin neljä prosenttia tulee Yhdysvalloilta, toimii vaatimuksen mukaan. EU on rahaston suurin yksittäinen rahoittaja. Tärkeintä on huolehtia EU:n linjauksen noudattamisesta käytännössä ja edellyttää samaa EU:n yhteistyökumppaneilta, jotka toimittavat humanitaarista apua perille kriisikohteisiin.