Sami Sillanpää kuvasi konfliktimineraalien kaivantaa Kongossa (HS 10.5.2015). Siinä kerrottiin Euroopan komission ehdottaneen vapaaehtoisuutta mineraalien hankintaketjun puhtauden todistamiseksi. Vapaaehtoista järjestelmää perustellaan tehokkuudella, ja luotetaan, että yritykset haluavat sitoutua oma-aloitteisesti sertifikaatteihin. Todellisuus kertoo kuitenkin toista.

Vuonna 2011 EU-maat hyväksyivät OECD:n vapaaehtoiset konfliktimineraalien hankintaohjeet. Tähän mennessä vain kourallinen eurooppalaisia yrityksiä, joita USA:n lainsäädäntö jo velvoittaa, on ottanut ne käyttöön.

Yritysmaailmassa on myös sitovien sääntöjen puolustajia, koska sitovuus takaa toimijoille yhtäläiset kilpailuolosuhteet. Yhdysvallat ja useat Keski-Afrikan valtiot ovat ottaneet sitovat säännöt käyttöönsä.

EU:n on maailman suurimpana markkina-alueena aika kantaa vastuunsa. Sitovat säännöt tulisi laajentaa koskemaan koko tuotantoketjua, ei pelkästään raaka-aineita. Tällöin konfliktimineraalien pääsy markkinoille voitaisiin estää silloinkin, kun niitä esiintyy älypuhelimissa, tableteissa ja lampuissa. Eurooppalaisten ja amerikkalaisten lainsäädännöllä olisi suuri vaikutus myös aasialaisiin toimijoihin, jotka tuovat tuotteitaan Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Toivon, että EU-parlamentti ensi viikon äänestyksessään ottaa tiukan linjan sitovien sääntöjen puolesta.

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 13.5.2015