Perussuomalaiset esittävät “kasvuun kannustavassa Robin Hood”-varjobudjetissaan 270 miljoonan euron leikkausta kehitysyhteistyöhön. Tällainen “elvytysvara” kotimaisiin tarpeisiin tietäisi kylmää kyytiä maailman kaikkein köyhimmille. Se merkitsisi myös loitontumista entisestään muista, kehitysrahoitustaan edelleen kasvattavista pohjoismaista.

[:]

Jos leikkaus tehtäisiin vuoden 2013 budjettiin, Suomen avun bruttokansantulo-osuus romahtaisi 0,41 prosenttiin. Joutuisimme sanomaan hyvästit sitoumuksellemme saavuttaa 0,7-osuus samalla, kun esimerkiksi Ruotsi on jo kasvattamassa apuaan yli tästäkin.

Näin suuri leikkaus merkitsisi, että joutuisimme esimerkiksi lopettamaan kokonaan monenkeskisen kehitysyhteistyömme (tukemme YK-järjestöille ja kehityspankeille) tai lakkauttamaan lähes kaiken maa- ja aluekohtaisen kehitysyhteistyömme. Haluaisin nähdä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soinin viemässä viestiä Suomen kansainvälisille kumppaneille, muun muassa YK:lle. Vaikutusvaltamme olisi sen jälkeen nolla, turvaneuvoston jäsenyydestä ei taatusti tulisi mitään. Ei käy!

Perussuomalaiset väittävät muun muassa, että “suomalaista kehitysapua on todistettavasti käytetty lahjusten antamiseen avunsaajamaan virkamiehille”. Korruptiotapaustilastomme vuodelta 2011 eivät kuitenkaan anna viitteitä lahjonnasta. Jättileikkauksen perustelut ovat muutenkin erikoiset, suorastaan kymmenen myyttiä Suomen kehitysyhteistyöstä. Hallitus nimittäin toimii juuri niin kuin perussuomalaiset vaativat: vähentää kehitysmaiden apuriippuvuutta, vähentää avun pirstaleisuutta, torjuu eriarvoisuutta ja parantaa avun tuloksellisuutta.

(Teksti on julkaistu Vihreässä blogissa 17.10.2012.)