Täällä Tokiossa kansainvälinen yhteisö on tänään tehnyt merkittäviä päätöksiä kehitysyhteistyön jatkosta Afganistanissa, jossa sotilasoperaation päättyminen tuo vaarallisen tyhjiön vuodesta 2014 alkaen. Koskaan aikaisemmin ei Afganistanilta ei ole vaadittu näin tiukkaa sitoutumista hyvään hallintoon, oikeusvaltion rakentamiseen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä kansalaisyhteiskunnan osallistamiseen.[:]

Kansainvälisesti on tunnettu suurta ja oikeutettua huolta siitä, että naisten ihmisoikeudet uhrattaisiin pyrittäessä varmistamaan turvallisuus. Tokiossa osoitettiin tänään aikaisempaa suurempaa päättäväisyyttä ja korostettiin naisten oikeuksia kehityksen ja kehitysavun jatkon ehdottomana edellytyksenä. Myös minun valtakirjani täällä perustuu sen tunnustamiseen, onhan niin hallitus kuin eduskuntakin asettanut naisten ja tyttöjen tuen etusijalle Suomen huomattavasti kasvavaan Afganistanin apuun.

Italian kanssa käynnistimme aamulla ketjureaktion, joka sai melkein kaikki länsimaat vaatimaan puheenvuoroissaan painokkaammin naisten oikeuksien tunnustamista kehitysyhteistyön edellytykseksi. Näin päätöslauselma tuli velvoittavammaksi. Italia mainitsi nimeltä Lal Bibin, joka ensimmäisenä naisena on lähtenyt uhmaamaan perinteistä oikeutta jouduttuaan poliisien raiskaamaksi. Itse vaadin Suomen nimissä loppua tällaiselle rankaisemattomuudelle.

USA lupasi kahdenvälisesti Suomelle kaiken tarvittavan tuen koordinoimamme Afganistanin naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan kansallisen toimintaohjelman vauhdittamiseksi. Olen jutellut käytävillä paljon paikalla olevien afganistanilaisten naisten kanssa. Uskomatonta, miten vaikeissa oloissa he tekevät työtä. Tapasin 20-vuotiaan naisen, joka joutuu johtamaan salaa naisten ammattikoulutusta edistävää järjestöä. Perheen ulkopuolella kukaan ei tiedä tästä mitään.

Uskon, että Tokio vahvistaa naisten oikeuksia Afganistanissa, kun maan hallitus vihdoin näkee, että kansainvälinen yhteisö on asiassa tosissaan.