///Kehitys-Utveckling 2/2005

Kansalaisten maailmannäyttämö on kanavoinut kansalaisyhteiskunnan palautetta Helsinki-prosessiin. Monet näkemykset ovat löytäneet tiensä työryhmien raportteihin. [:]

”Globalisaation hallinnan uudistaminen edellyttää uusia ja uudistettuja välineitä päätöksentekoon, mutta myös arvoja, jotka ohjaavat näiden välineiden toimintaa.”

Näin todetaan Helsinki-prosessin internet-sivuilla. Tavoitteet ovat näkyneet vahvasti jo Helsinki-prosessin arkipäivässä, sillä Helsinki-ryhmä ja etenkin sen neuvonantajina toimineet työryhmät ovat olleet vuorovaikutuksessa kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Kansalaisnäkemysten pääasiallisena kanavoijana on ollut Kansalaisten maailmannäyttämö (KMN), joka tituleeraa itseään kansalaisjärjestöjen yhteistyöfoorumiksi. Se pyrkii saamaan niin pohjoisen kuin etelänkin kansalaisjärjestöt mukaan globalisaation hallintaan.

KMN:n koordinaattori Sari Varpama sanoo, että yhteistyö Helsinki-prosessin kanssa on ollut hyvää ja tarpeellista.

”Jos KMN:ä ei olisi ollut, ruohonjuurinäkökulma olisi jäänyt puuttumaan. Työryhmiltä ja Helsinki-ryhmältä on tullut paljon kiittäviä kommentteja.”

Varpama painottaa, että vaikka KMN:llä on muodollinen asema suhteessa Helsinki-prosessiin, foorumi on toiminut täysin itsenäisesti.

Kansanedustaja, Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen (Kepa) puheenjohtaja Heidi Hautala kiittelee Helsinki-prosessia siitä, että vuorovaikutus kansalaisjärjestöjen kanssa on ollut itsestäänselvyys alusta lähtien.

”Ulkoministeri otti pienen riskin, sillä kaikki hallitukset eivät katso hyvällä tällaista toimintaa”, Hautala toteaa.

Toimijoidensa näköinen

Kansalaisten maailmannäyttämö on tullut hitusen Helsinki-prosessin jäljessä, sillä se perustettiin vuoden 2003 lopussa. Liikkeellepanevina voimina olivat Suomen YK-liitto ja Kepa.

KMN:llä on yhteistyökumppaneita ihmisoikeusjärjestöistä luterilaiseen kirkkoon, luonnonsuojelujärjestöihin ja rauhanliikkeisiin – Marttaliitosta Maan ystäviin ja kymmeniin etelän järjestöihin, sillä foorumilla on omat verkostot Tansaniassa, Intiassa ja Brasiliassa. Aktiivisesti mukana olleita suomalaisjärjestöjä ovat muun muassa Naisjärjestöjen keskusliitto, Rauhanliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen nuorisoyhteistyö Allianssi, Väestöliitto ja demokratialiike Vasudhaiva Kutumbakam, joka sanskritinkielisestä nimestään huolimatta on suomalainen.

”KMN:ssä on ollut hyvä yhteishenki eikä ohjausryhmässä ole ollut kovia taisteluja siitä, kuka on oikeassa, mutta eiväthän kaikki koskaan ole tyytyväisiä”, Varpama huomauttaa.

Hän viittaa kriittisyyteen, jota esiintyi etenkin KMN:n alkumetreillä. Joistakin Helsinki-prosessi oli päämäärätön. Samaten herätti närää KMN:n muodostuminen prosessiksi, joka muokkautuu toimijoidensa ehdoilla.

”Jotkut olisivat halunneet, että KMN:llä on selkeät tavoitteet, joita lähdetään viemään eteenpäin. Kriittisyys on pikkuhiljaa hiipunut, ja KMN on saanut uskottavuutta. Mukana olevat ihmiset ja järjestöt ovat sitoutuneita, ja uusia on tullut pitkin matkaa”, Varpama kertoo.

KMN:n Globaali talousohjelma –ryhmään osallistunut aktivisti Mikko Sauli sanoo, että ryhmissä on ollut vaihtuvuutta.

”Monet eivät ymmärtäneet, että työryhmäraportin kommentoiminen vaatii paljon ajallista panostamista. He jäivät pois.”

Kommentointia syksyn ajan

Helsinki-prosessin työryhmäraporttien kommentoiminen hallitsi KMN:n toimintaa syksyllä 2004. Työn alla oli kolme raporttia, joiden aiheina olivat uudet toimintamallit globaaliongelmien ratkaisemiseksi, globaali talousohjelma ja inhimillinen turvallisuus. KMN perusti vastaavat ryhmät.

Sauli kertoo, että KMN:n Globaali talousohjelma -ryhmä luki Helsinki-prosessin työryhmän raporttiluonnosta pariin eri otteeseen.

”Aikataulu meni kireälle, ja meille jäi vain vähän aikaa kommentoida raporttia. Toisaalta monia aiemmin antamiamme kommenttejamme oli jo huomioitu”, Sauli sanoo.

Hän lisää, että kommentoiminen teki työryhmäraportista aiempaa tasaisemman – ja sekä sopivan yleisen että yksityiskohtaisen.

Helsinki-prosessin työryhmien raportit julkaistiin tammikuussa 2005. Huhtikuussa Suomen sosiaalifoorumissa oli KMN:n ryhmien loppuraportin vuoro.

”Meidän kannaltamme oli hieman hankalaa, että globaalin päätöksenteon ja globaalin talousohjelman työryhmissä oli sellaista asennetta, ettei hypitä toisten varpaille, vaikka instituutioiden uudistaminen ja kauppakysymykset nivoutuvat kiinteästi yhteen”, Sauli sanoo. Tämä näkyy KMN:n raportissa.

KMN:n raportin painottamat asiat heijastavat myös ryhmien kokoonpanoa ja asiantuntemusta.

”Joskus joihinkin asioihin ei yksinkertaisesti löytynyt osaamista”, Sauli toteaa.

Verotuksessa petrattavaa

Pohtiessaan sitä, kuinka hyvin KMN:n ajamat asiat toteutuvat Helsinki-prosessin työryhmäraporteissa, Sauli sanoo, että Helsinki-prosessin Globaali talousohjelma -työryhmän raportti on oikein hyvä paperi. Siitä oli paikoitellen vaikea keksiä sanottavaa.

Riippumaton velkatuomioistuin ja uudet kehitysrahoituslähteet olivat Saulin mielestä hyvin esillä, ja maatalouskaupassakin oltiin samoilla linjoilla. Verotuskysymykset eivät saaneet ansaitsemaansa huomiota.

”Raportissa sanottiin, että työn palveluiden verotuksesta pitää siirtyä luonnonvarojen käyttöön kohdistuvaan verotukseen, mutta kansainvälinen valuutanvaihtovero ja veroparatiisit jäivät uupumaan. Ehkä ne ovat vähän arkaluontoisia juttuja yksityisellä sektorilla”, Sauli arvelee.

Verotusasiat pyritään saamaan agendalle syyskuun Helsinki-konferenssissa.

Sauli kertoo olleensa tiiviissä sähköpostiyhteydessä valuutanvaihtoverosta Helsinki-prosessin Globaali talousohjelma -työryhmän vetäjän kanssa. Hän yritti saada teeman raporttiin, mutta ryhmän vetäjä sanoi, ettei se täytä momentumia.

”Se on kummallista, sillä presidenttimme Tarja Halonen oli juuri ottanut kantaa sen puolesta ja Belgian parlamentti käsitteli asiaa. Lisäksi niin kutsuttu New Yorkin julistus oli juuri esitelty YK:n yleiskokoukselle”, Sauli sanoo.

Varpama on tyytyväinen siihen, että KMN sai ajettua ympäristönäkökulman ja konfliktien ehkäisyn tärkeyden Helsinki-prosessin Inhimillinen turvallisuus -työryhmän raporttiin.

”Lisäksi me toimme naisnäkökulmaa, nostimme esiin esimerkiksi äitiys- ja seksuaaliterveysasioita. Olemme viitanneet myös jo aiemmin tehtyihin päätöksiin, jotka ovat panematta toimeen. Jotkut ihmiset muuten kysyivät New Delhin tapahtumassamme, miksei Irakin sotaa mainita inhimillisen turvallisuuden yhteydessä lainkaan, vaikka sen yhteys globalisaatioon on ilmeinen”, Varpama itsekin ihmettelee.

Hänen mukaansa KMN on pyrkinyt korostamaan sitä, että ongelmat eivät ole luonteeltaan teknisiä vaan niissä on kyse poliittisesta tahdosta.

Päätöksenteko moniääniseksi

KMN:n lisäksi itse Helsinki-prosessin työryhmissä mukana olleet kansalaisjärjestöjen edustajat ovat vaikuttaneet kansalaisjärjestönäkökulman huomioimiseen. Yksi heistä on Heidi Hautala, joka osallistui Helsinki-prosessin Uudet toimintamallit globaaliongelmien ratkaisemiseksi -työryhmään.

”Jos onnistuin istuttamaan yhden ajatuksen sinne, se oli se, että globaali päätöksenteko on liiaksi hallinnon ja virkamiesten puuhastelua. Tarvitaan uusia toimijoita, kansalaisyhteiskuntaa ja parlamentaarikkoja, paljon avoimuutta ja poliittista tilaa keskusteluun”, Hautala sanoo.

Hän viittaa marginalisoituihin ääniin, joista KMN puhuu. Niillä tarkoitetaan erilaisia ihmisryhmiä, ympäristöä ja kulttuuria, jotka tulisi huomioida päätöksenteossa.

”On myös selkeä haaste, että maailmanhallinnan eri organisaatiot eivät ole tasapainossa keskenään. WTO on ylemmässä asemassa verrattuna ILO:on tai YK:n ympäristöohjelmaan UNEP:iin, jonka budjetti on samaa luokkaa kuin Ruotsin ympäristöministeriöllä”, Hautala kritisoi.

ILO:n asemaa pitäisi Hautalan mukaan vahvistaa, jotta kaikkein epäinhimillisin työ saataisiin kitkettyä. Lisäksi tarvitaan voimakas globaalin ympäristöhallinnan järjestö, joka voisi syntyä esimerkiksi UNEP:ia vahvistamalla.

Eläköön prosessi

KMN järjesti kansalaisjärjestötapahtumia Helsinki-ryhmän kokousten yhteydessä Dar es Salaamissa ja New Delhissä.

“Yhteistapaamiset Helsinki-ryhmän kanssa olivat molemmin puolin hyvin antoisia. Ryhmän kansainväliset asiantuntijajäsenet olivat otettuja siitä, että he pääsivät tapaamaan ruohonjuuritason toimijoita ja kuulemaan heidän näkemyksiään”, Sari Varpama kertoo.

Dar es Salaamissa 60 paikalla olleen kansalaisjärjestön edustajat tapasivat myös Suomen ja Tansanian ulkoministerit Erkki Tuomiojan ja Jakaya M. Kikweten.

”Paikallisen Kepan eli Tangon puheenjohtaja Marie Shaba sanoi, että mukava tavata teitä herra ulkoministeri, kun olemme jo vuoden pyytäneet audienssia, eikä se ole onnistunut, Varpama muistelee Shaban sanoneen Kikwetelle.

”Oli hienoa nähdä, että prosessi ja KMN voivat näin edesauttaa kansalaisyhteiskunnan toimintaa.”

KMN:n työ etelässä on vahvistunut, ja sillä on verkostot Tansaniassa, Intiassa ja Brasiliassa. Ensimmäinen on muun muassa kartoittanut maaseudun naisten ja lasten mielipiteitä ja vie parhaillaan globalisaatiokeskustelua eri puolille Tansaniaa, toinen on panostanut alkuperäiskansojen ja muiden hiljaisten äänten dokumentointiin ja kolmas urbaaniin köyhyyteen. Etelän verkostojen ääni tulee vahvasti kuuluviin Helsinki-konferenssissa, sillä yksi päädialogeista, marginalisoidut äänet, on KMN:n vastuulla.

Se, mitä Helsinki-prosessista seuraa, on vielä auki, mutta toiveet ovat korkealla.

”Ideaalinen lopputulos olisi, että ei olisi lopputulosta, vaan, että prosessi jatkuisi. Koen sen hedelmällisempänä kuin sen, että loppuraportti päätyy muiden rinnalle hyllyyn. Tämä prosessi voi toimia jonkinlaisena pidempiaikaisena poliittisen tahdon mobilisointikanavana, sitä pitää pyrkiä vaalimaan”, Sauli painottaa.

”Jos Helsinki-prosessi saa mobilisoitua samanmielisiä valtioita ja kansalaisyhteiskuntia toimimaan parin – edes yhden – asian puolesta, se on parempi kuin korkeatasoinen kirjallinen analyysi maailman tilasta ja tarvittavista ratkaisuista”, Hautala päättää.

Teksti: Katja Alaja